Saumanvara-ompeluryhmässä naamakirjassa oli joku aika sitten keskustelua ompelusten silittämisestä. Hyvät ihmiset, ettekö todellakaan silitä! Tässä hieman estetiikanjanoisten silmienne pahoinpitelyä.
Leggarit lähikuvassa.
Riehuva peikko lähikuvassa. Tänä aamuna ei harjattu tukkaa, kun halusin jengin pihalle (rasittavuusindeksi alkoi olla kohillaan). Tässä lopputulos... *huokaus*
Loppuun pieni oppi elämästä...Tämä on kaikille minua viisaammille niin itsestäänselvyys, että ihan hävettää sanoa, mutta itselleni on ollut pieni helpottava tekijä irrottaa kontrolli esteettisistä seikoista. Niin kuin vaikka lasten vaatetus, josta olenkin irrottanut otteeni jo jokin aika sitten (isompi valitsee itselleen mutta myös pienemmälle, joka inttää ja kieltäytyy ainakin joka toisesta valinnasta). Mutta tajusin esimerkiksi siivonneeni AINA pienemmän huoneen, tai sitten yhdessä pienemmän kanssa. Olen siirtänyt tätä vastuuta eteenpäin muillekin ja ajattelen, että mitä väliä, miltä se näyttää.
Mitä väliä -filosofiani on poikinut a) lisää suorittajia b) enemmän tyhjää tilaa, eli aikaa. Miinuspuoli: missään ei näytä siltä kuin sisustuslehtien sivuilla. Plussapuoli: Tuntuu hyvältä, aah.
Eikä tämä nyt ollut mikään emansipatorinen kirjoitus, tai korkeintaan itse-emansipatorinen. Tai sellaisen siemen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!