Kesäisiä vadelmia ja se puuttuva rentoutumisen ykkösjuttu

Ajattelin tässä kohta juuri könköillä kellariin katselemaan, mitä keskeneräisiä ompelutöitä sieltä oikein löytyykään. Olipa elämässä sellainen absurdi vaihe, että seurailin tosi paljon ompelujuttuja ja kangasuutuuksia ja kaikkea sellaista, ja lueskelin muiden ompelujuttuja Facebookissa. Nyt on käynyt niin, että jossain vaiheessa mut on vissiin potkaistu ulos paikallisesta ompeluryhmästä, kun en varmaan oo FB-käytön vähäisyyteni vuoksi käynyt huutamassa johonkin ketjuun hep.

No, näinkin on ihan hyvä, vaikka tietenkin olisi ollut kivempi pysyä ryhmässä.

En ole niin seuraillut kangasuutuusrintamaakaan, vaikka muiden ompeluksia katselen edelleen mielellään. Mieleni on vallannut jännä tyhjyys: jotenkin puuttuu se tämänhetkinen rentoutumisen ykkösjuttu. Mitä olisi esimerkiksi kaikista kivoin tehdä silloin, kun ei jaksa enää niin panostaa että vaikka siivoilisi tai tekisi töitä, tai jos oikein erityisesti haluaisi itseään hemmotella ja rakastaa? Toisaalta on hyvä näin, kun mielessä ei juuri nyt ole isompia asioita, tai aina nyt jotain, mutta sellaisia välittömiä juttuja, jotka imevät kaiken energian.

Tämä rakeinen kännykkäkuva esittelee lähes myöhästyneen koululaisen, joka hifistelee rannekelloaan sopivaan asentoon. Kuvan mekko on varmaan yli puoli vuotta lojunut keskeneräisenä ja kangas on Viljamin Puodista. Mekon kaava on Circus Horse ja siitä tuli ilmeisesti mieluinen.

Mulla on suttukuva myös parvekkeella ilakoineen enkelinsiiven kukasta. Nyt se on palaillut sisätiloihin varjostavan peikonlehden viereen, sen kukat ovat haalistuneet ja muutenkin sillä taitaa olla vähän masentunut meininki. Selviäthän kevääseen?

Minä lakkasin kynnet kesävärillä.