Työssäkäyvän naisen viikonloppu

Aina toisinaan joku kysyy, millaista on käydä töissä, kun on tuota perhettäkin ja silleen.

Tällä viikolla ainakin on tuntunut siltä, että aivan hullua. Ei ehkä siksi, että käy töissä, vaan sen takia, että haluaisi niin paljon kaikkea muutakin. Eräs ystäväni käy töissä, tulee töistä, hoitaa lapsen nukkumaan ja menee itse nukkumaan.

Jotenkin tuntuu, että itselläni lurahtaisi järki päästä ja jäljelle jäisi vain iloton suorittaja. Tämä maaninen puuhastelu ja töiden hamstrailu (mulla on tapana tehdä hieman lisäduuneja) kun jotenkin pitää kuosissa, vaikka sitten toisesta päästä alkaa repsottaa.

Tänä viikonloppuna oon käynyt merellä, sienestänyt, hakenut kasvimaalta juureksia, jakanut perennoja, istuttanut sipulikukkia, tehnyt yhden sisustusaskartelun (näytän jossain toisessa postauksessa), järjestellyt tonneittain ympäriinsä lainehtivaa tavaraa, imuroinut, pessyt neljä koneellista pyykkiä ja viikannut viisi, rullaillut sushia, haudutellut uunijuureksia ja neulonut tyynynpäällistä.

(Niin ja tietenkin myös ollut lasten kanssa.)

Tuntuu siltä, että mitä tiukemmalle oma tila puristetaan, sitä hullummin hakee hengitysaukkoja arjen syväjään alta, jos nyt näin kankean runollisesti asian ilmaisisi. Välillä vihaan erinäisiä arjen ilmentymiä. Enkä tarkoita, ettenkö sietäisi tavallisuutta...ainakaan useimmiten.

Tarkoitan arjen ilmentymillä ennemmin varjopuolia. Elämän rikkonaisuutta, epävarmuutta, epätäydellisyyttä, heikkouksia itsessä ja muissa...Ehkä osittain oman työstressin ja paljon kaiken muun takia vasta nyt sunnuntai-iltana tuntuu siltä, että jos hellittää, ei heti kiristä.

Aika jännä kehä tämä, kiire luo puuhastelutarpeen luo lisää kiirettä.

Mutta oikeasti oli kiva viikonloppu. Varmaan en enää ehdi sienestämään, paitsi toivottavasti suppilovahveroreissun. Yhdessä sienipaikoistani ei ollut kuin muutama rousku sienisalaattiin, muuta en löytänyt. Mutta sievää oli.

Käytiin kauden viimeinen reissu purjeilla. Gastit olivat reippaampia kuin minä.

Osa gasteista oli aika pieniä. Vaikka en ole itse purjehtija, merta olen aina rakastanut.

p.s. Kokeilin ensimmäistä kertaa kasvitieteellisiä tulppaaneja (Tulipa bakeri Lilac wonder ja Tulipa tarda), jännittää, mitä kevät tuo tullessaan! Laitoin myös paljon krookuksia, Angelique-tulppaaneja, keskiaikaisia Hemisphere-tulppaaneja, valkoisia White Emperor -tulppaaneja ja jotain kevätkurjenmiekkoja. Mutta alan olla aika puhki pihakauteen.