Sieniä ja säilöntää

Onpa ollut kiireinen viikko. Viikolla tein paljon töitä (päivätöiden lisäksi muuta) ja perjantaina kävin pitämässä puheen. Hassua sekin, että olen kyseisessä kohtuullista arvokkuutta nauttivassa opinahjossa ollut oppilaana, en minään laitoksen lellikkinä tosin, ja nyt piti leikkiä erikseen tervetulleeksi toivotettua kunniavierasta. Ei aina osu kohdilleen tämä aikuisuuden rooli, mutta hyväksyin tilanteen, niin se meni. Ei auta aina teininä kikatella.

Kävin taas itse adoptoimallani kotipaikkakunnalla. En siis ole sieltä kotoisin, kunhan olen sen adoptoinut. Lasten sukujuuria siellä on. Minun sukuun naidut, joentöyräällä.

Hain hillittömän kasan omenia ja keitin kaksi erää hilloa. Yksi erä olisi vielä keittää tai muuten prosessoida, pakastin on pistetty täyteen.

Nyt olis herkkutattejakin. Herkkutattipaikallani oli kaksi tattia, joilla oli ihan mielettömät jalat. Molemmat olivat melko haukatun näköisiä, mutta tadaa! Sisältä siistit. Kolmen aterian verran niistä tuli, kun käsittelin pakastimeen (kuivaamalla niistä ihania tulisi). Perinteinen moka eli mittasuhde puuttuu, mutta tuossa oikealla ylhäällä näkyy koivunlehtiä, ottaa ja vertaa niihin...

Olen stressannut niin, että leukaperät kramppaavat. Rauhoitun metsässä. Lapsetkin hengailivat siellä. Isompi sienestää. Se on tosi jeessiä.

Olen hiljalleen palaillut lukevaan maailmaan. Olen tutustellut tämän keittokirjan parissa. Tekisi mieli kokeilla karviaismarja-porkkanahilloa. Tai ehkä pihlajanmarjahilloa? Palaan resepteihin, jos löytyy sellaisia, mistä oikein tykkään. Hieman hankalia aineksia on resepteissä toistaiseksi näkynyt. On teoksessa silti kotimaisen ruoan painotus, ja sitä tarvitsen kasvimaaharrastukseni takia. Nimi on siis Aidon maun juurilla ja kirjoittajat Sonja Blåberg ynnä Kaisa Torkkeli. (Niin ja sanomattakin lienee selvää, että tämä blogi on täysin epäkaupallinen, eli kukaan ei ole tätä kirjaa mulle tyrkyttänyt. Himoitsin tätä, kun ilmestyi vuosi sitten, ja nyt oli hinta pudonnut.)

Kukat ottavat jo kylmyydestä osumaa.