Mitä on hyvät reissueväät?

Tulin juuri kesälomareissultani Tanskanmaalta ja ajattelinkin pohdiskella hieman marttamaiselta haiskahtavaa aihetta eli reissueväitä...No, ehkä tulee horistua ohessa muutakin...

Hieno oli sinänsä tulla kotiin, kun pakkanen ei ollut pannut kukkia. Leimuja pihalla, vaikka kyrsii tämä kamerakännykän laatu (ja vielä taannoin olin ylpeä näistä suttuisista kuvista!).

Niin, ensimmäisenä seuraa kysymys: mitä eväitä tulee reissussa syötyä? Kun ei kai kukaan ole niin kroisos, että söisi silkkaa ravintolamuonaa? Varsinkaan, kun eihän sitä edes jaksa kahta kertaa päivässä? Tähän kiinnostaa oikeasti kuulla vastauksia, koska tässähän voisi vaikka valaistua ja viisastua...

Meikäläisen seurueessa on neljä syöjää ja vaikka neljännen voi kuitata puolivillaisella eväällä, pitäisi ainakin kolmen saada omat annokset. Täytyy sanoa, että jo sana "myslipatukka" alkaa tämän reissun jäljiltä iljettää...

Myslipatukoiden lisäksi mukana oli pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, seesaminsiemenpatukoita, mehua, nuudeleita ja pussikeittoja, keksejä, leipää ja juustoa, pussipuuroja, erinäisiä hedelmiä ja jogurttia. Niillä täydennettiin aamiaisen ja lounaan tarpeita.

Oikeastaan parhaaksi vaihtoehdoksi koin ostaa kaupan valmissalaatteja, koska ne ovat lounaaksi sopivia. Tulee kalliimmaksi kuin arki armaassa koto-Suomessa, mutta monipuolisemmaksi ja olon kannalta täyteläisemmäksi kuin Lidlin sokeriliemessä uitetut ja pahvisessa suklaassa kellutetut myslipatukaksi kutsutut hirvitykset. Tanskasta sai onneksi ruisleipää, joten läskinen juustopala siinä päällä sai hetkeksi unohtamaan, että kunnon lounas jää jälleen kerran väliin.

Ja joissakin turistikohteissa ei vaan saa hyvää ruokaa. Sen sijaan, jos tosiaan pitää jotain syödä, saa jonkin upporasvassa käristetyn kuivahtaneen kikkareen lautaselleen ranskalaisten kera. Niistä pitäisi nauttia ja kuvitella, että tämä nyt on sitä haluamaani lomaevästä. Ja ei kannata ymmärtää mua väärin, nautin kyllä epäterveellisestä ruoasta. Ei ole juuston voittanutta ja haksahdan vakavasti sipseihin ja dippikastikkeeseen. Joskus tekee mieli pitsaa tai hampurilaista...Mutta että ihan perusoletuksena, luuletteko, että ihminen haluaa syödä moista sontaa? Jos haluaa, niin pitää vissiin totisesti kehitellä näitä piknikeväiden rakentelutaitoja eteenpäin...

Sen verran edistynyt olen, että mukana kulkee supertyökalu ja kaikki kertakäyttöastiat napataan talteen. Ehkä jatkossa voisi miettiä, kannattaisiko kullakin perheenjäsenellä olla oma lusikka-haarukka-veitsi -työkalunsa (sellaisiahan saa) sekä jonkinmoinen henkilökohtainen hinkalo evään nautintaan. Ruokiakinhan voisi oikeasti kuljettaa ihan kotoa, vaikka tuhahtelin vuosia sitten Larissalle, joka jakoi kanssani huoneen Madeiran-lomallani (otin kerran äkkilähdön päivän varoituksella ja päädyin jaettuun huoneeseen venäläisrouvan kanssa). Larissa kun toi mukanaan nuudeleita. Kyllä nyt ymmärrän Larissaa paremmin. Säännölliset ateriat ovat kaiken a ja ö! Nyt kyllä mieleni purjehti Madeiran lämpimiin iltoihin, kun nautiskelimme Larissan kanssa parvekkeella paikallisia pihvitomaatteja yksittäispakatun suolan (otettu mukaan varmaan joltain hesalaiselta mäkkäriltä) kera kuunnellen viihdemielessä naapurihuoneiston tenuttavaa pariskuntaa.

Luulenpa, että lihaa popsivat karnivoorit ovat eväshommissa vahvemmilla kuin meikämandolino. Kaupasta löytyy kaikenlaista ruokaisaa leikkelettä naposteltavaksi. Voihan sitä ostaa vaikka nakkeja? Sen sijaan kermaperseilijäksi kouluttautunut pescatorian-ruokailija Suomen perähikiältä ei saa evääkseen tussahtanutta croissanttia kummempaa, kun pikkukaupoissa liikutaan. On se niin epää!

Matkustusblogihan tämä ei sinänsä ole, mutta kerron nyt kuitenkin loppuun pikaisesti reissuni kulun ja muutaman pikku ajatuksen tien päältä: kävin Kööpenhaminassa, Legolandin lähiseutuvilla sekä Odensessa. Tanska on erittäin lapsiystävällinen maa ja lapset on siis otettu huomioon ihan kaikessa. Ostoskeskuksessa saattaa törmätä imetyshuoneeseen, jossa on akvaarioita ja viisi eri verhon taakse kätkettyä imetyspistettä. Samoin löytyy luontaisesti keskeltä barokkiajan linnan puutarhaa imetykselle omistettu huvimaja. Itsehän en moisia tiloja tarvitse, mutta olinpa silti ihan äimänä...Ja saman voi soveltaa isompien lasten tarpeisiin. Hyvä kun leikkipuiston ääreen ei ollut sijoitettu sivistynyttä pikku viinibaaria, sen verran hyvin suunniteltua kaikki oli...

Kööpenhaminan tivolin kukkaistutukset hurmasivat minut pienen vastarinnan jälkeen. Niiden värisommittelut olivat niin tajunnanräjäyttävän kauniita. Samoin nautin suuresti Egeskov-linnan puutarhasta. Reissussa tuli käytyä myös Legolandissa, ja vaikka lapsikohteet saavat minut yleensä poissa tolaltani (paljon lapsia, jonotusta, kaikki on niin kovin keinotekoista), täytyy silti sanoa että rahalle sai vastinetta.

Kaikista tärkein tavoite (ja ollaanpa nyt siellä pään sisällä hiljaa kaikista matkustamiseen liittyvistä kriittisistä ajatuksista...jätetään ne tällä kertaa sinne pään sisään) itselleni oli hengittää hetki isompaa kaupunkia. Sillä niin kuin kohtaloni on sinetöity meren äärelle piskuiseen Suomeen, saa kai pieni osa minusta elää aina suurkaupungeille?

p.s. Hulamajan blogissa arvonta.