lauantai 7. syyskuuta 2013

Vapautta opettelemassa

Laitetaan nyt oikein tuplapostaus tälle päivää. Tässä alkaa varmaan olla viimeisiä kasvukauden henkosia, joten myöhemmin lienee luvassa taas enemmän käsityöpainotteista haahuilua.

Tämä kesän ensikertalainen, pölyttäjiä puoleensa vetävä kaunotar: kurkkuyrtti, valkoinen. Lähtee myös ensi kesänä listoille, ehdottomasti, mutta omalla pihalla. Minä niin tykkään pörriäisistä.


Nauratti tämä elähtäneen jättiauringonkukan jääräpäinen habitus.


En varmaan koskaan kyllästy porkkanoiden värikirjoon. Päällimmäisenä "Purple Haze".


Kyllä kiitos, kosmoskukkaa myös ensi vuonna sielun täydeltä. Hän on upea kaunotar, ja mielettömät lehdet.

Toin tuomisia myös takapihalle. Aikaisin kellastuva särkynytsydän tuo niin syksyisen fiiliksen.

Takapihalla kukkii vielä syysleimu.


Ja korallikanukka toista kertaa, mikä kesä!





Nostan kädet pystyyn raha-asioiden kanssa. En vaan osaa.

Maanantaina tärähti tilille rahat. Maksoin uuden passin ja henkilökortin (mulla ei ole ollut minkäänlaista henkilöllisyystodistusta sitten toukokuun, alkoi olla jo pakko), kävin kerran ruokakaupassa, käytin kuusikymppiä matkalippuun ja 45 euroa tulevien kisojen edustusasuun. Viuh, melkein kaikki gone. Tähän mun pitää lisätä yksi järjettömän ostoksen viidentoista euron tullaus, joka siis maksuun ensi viikolla, koska en vaan voinut hillitä itseäni. Sain kuulla perheenlisäyksestä yllättävältä taholta ja se sai haaveilemaan jälleen uudesta tilkkutyöstä...siitä myöhemmin. Niin ja ensi viikolla on myös hammaslääkäri. Ja nyt ei ole varaa normaaliin lääkäriin, vaikka kädet on taas karseassa kunnossa, kun kortisoni on loppu. Teen jotain käsillä ja ne ripsahtelevat auki ja ajattelen että hemmetin hemmetti, kun olen niin tyhmä!

(Joku toinen olisi ajatellut järjellä ja sijoittanut sen perheenlisäyshurmoksensa jotenkin hengellisemmin.)

Olen ollut aina ennemminkin säästäväinen ja mulle on ollut outoa tämä kahden viime vuoden kulutuskäyttäytyminen: himo ostaa tulee aina, kun on jotain paineita tai hemmetin tylsää arjen toistoa, tai jos ajattelee lämmöllä jotakuta niin kuin tilkkutyötapauksessa kävi. Pienikin halukkuus kostautuu ankarasti kokonaisansioiden vuoksi. Muistan, mistä homma lähti liikkeelle: jostain huuto.netin tyttöjen vaatepaketista, kun kuopus oli muutaman kuukauden ikäinen.

Mutta pointtini ei ole marmattaa enää houkutusten sudenkuopilla vaan sillä, etten ole vieläkään parantunut rahan ajattelemisesta. Ajattelen sitä edelleen koko ajan ja se on tosi tylsää. Jos on maagisia parannuskeinoja niin kyllä kiitos!

Lisätulot? Joo, niitä tulee aina välillä, ja menee, koska pitää sijoittaa yritystoimintaan. Se on ihan jees. Lisätulot näkyvät myös naamassa, sitä jaksaa huonommin kahta työtä kahden pienen kanssa.

Täytän kohta vuosia, mutta mulla ei ole varaa juhlia niitä. Ei ole varaa ostaa kakkutarpeita, ei käydä leffassa. Mietiskelen parhaillaan jotain aineetonta kivaa, koska olen synttärimarttyyri, jos en mitenkään vietä niitä.

Omaapa on tyhmyyteni, mitään muuta en väitäkään. Synkistelen nyt tämän tyhmyyteni kanssa jonkin aikaa.

Voi kun olisinkin looginen kulutuskäyttäytyjä, mutta en ole. Enkä ole siitä kenellekään tilivelvollinen, itselleni vain. En aio pyytää anteeksi sitä, että tuhlaan kauniiseen puuvillaan. Tai että tuhlaan matkalippuun ystäviä nähdäkseni. Tai että vedän kisat loppuun saakka, kun kerran aloitin ja pärjäsin. Nämä ovat asioita, jotka luovat elämääni muistoja ja merkityksiä, ei kortisonirasva.

Ja ainahan sitä voisi patistaa puolison aiottua aiemmin takaisin töihin tai mennä itse takomaan jonnekin rahaa. Mutta vapaus, se maistuu kuitenkin niin ihanalle. Paljon ihanammalle kuin raha.

Ja vapautta justiinsa olen opettelemassa.

10 kommenttia:

  1. Mä olen niiiiiin samaa mieltä tuosta, että vapaus maistuu ihanammalle! Tämän sanoo kökköpalkkainen osapäivätyöläinen, joka juoksee osan työmatkoista kun ei ole varaa bussilippuun, ja joka kuitenkin SAA ja VOI olla myös kotona perheen ja kukkien ja omien kivojen puuhien kanssa :)

    Kukista puheenollen, kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, se juokseminen parantaa sun kuntoa ;)

      No, osittain vitsi mutta osittain totta, vai mitä? Mulla on usein sellasia päiviä, että pyöräilen eka 14 km työmatkapyöräilyä ja sitten illalla vielä treeneihin 10 km ja treeni päälle. Ei mua tosiaankaan ja etenkään talvella yhtään HUVITTAIS mutta kun täytyy, niin sama ajatella myönteisesti!

      Poista
    2. Tottahan se :) Ja totta sekin, että aina kannattaa ainakin yrittää ajatella myönteisesti ja etsiä asioista ne positiivisetkin puolet.

      Poista
  2. Haluisitsä synttärilahjana leffaan? Mulla on läjä käyttämättömiä sarjalippuja, jotka menee vanhaksi 24.9. Voin laittaa sulle sähköpostilla sarjanumeron, jolla voit ostaa liput netistä. Kelpaako?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan hämmennys! Miten sulla on läjä käyttämättömiä?

      Mun pitää miettiä. Toisaalta oon että voi kun kiva, toisaalta nolottaa tää mun ihan oma soppa!

      Joo. Jos palaan asiaan. Jos mulla olis lapsenvahti niin ehkä, mikä ettei.

      Joka tapauksessa kiitos erittäin kauniista aatoksesta!

      Poista
    2. No kun mies löysi ne työpöydältään vähän ennen kun vauva syntyi. Ja enhän mä tietenkään nyt leffaan pääse, ainakaan kymmentä kertaa :) Oon jo jakanut lippuja kavereille ja sukulaisille, mutta niitä riittää vieläkin. Mielihyvin siis annan käyttöön, voin antaa lapsenvahdillekin, jos sillä saisit sellaisen houkuteltua.

      Poista
  3. Vapaus houkuttelis muakin, vurotteluvapaa harkinnassa, saa nähä miten sitä jatkossa saa ;) Ihania kukkasia teiltä löytyy !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Joo aina välillä on hyvä miettiä mitä haluaa. Elämässä pitää olla riittävästi ilon aiheita ja jos tuntuu, että työ syö liikaa kaikelta muulta, voi harkita, voisko jotain muuttaa. Tsemppiä omiin pohdintoihisi :)

      (Rehellisyyden nimissä mun aikaisempi työ oli kiva mutta tässä uutta on se, että olen itse vastuussa kaikesta ja samalla siis myös vapaa.)

      Poista
  4. Ootko kokeillut käsien kuivuuteen ihan tavallista rypsiöljyä? Mun mummulla oli kamalat ihottumat käsissä eikä ihotautilääkäritkään keksinyt rasvaa joka ois auttanu. Sit mun eksän työkaverin vinkistä kokeili laittaa rypsiöljyä niihin pari kertaa päivässä (esim yöksi puuvillahanksojen kans) ja se ihottuma oikeasti parani! Rypsissä on kuulemma paljon ihottumaa parantavia aineita. Kannattaa ainakin testata ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei en oo koskaan kuullu moisesta ja tuhahtaisin, jos joku sanois jotain tyyliin "peruvoide -- ookko kuullu tätä", mutta hei, minäpä laitan heti kohta nukkumaan mennessä rypsiöljyä! Ei se ota jos ei annakaan.

      Kookosöljyä oon käyttänyt monenmoiseen, mutta rypsiöljy ei ookaan ennestään tuttu. Puuvillahanskakin löytyy :)

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...