Minulle eilisilta oli jo jonkin aikaa merkinnyt Suurta Vapautumista, varsinkin, kun paria päivää aiemmin oli toinen tapaus, johon oli pitänyt keskittyä.
Kuvittelin rientäväni hurmioituneena ompeluhommiin tai kasvimaalle mangoldinsäilyntäpuuhiin, mutta mitä vielä. Innottomasti sain tökittyä pari tulppaaninsipulia multiin samalla, kun tuijotin tyhjyyteen. Äiti oli ostanut Siivouspäivästä mulle Outi Pyyn Trashionista-kirjan, mutta sain selattua yhden sivun ja nukahdin.
Aamuyöllä heräsin kaukaisuudesta kuuluvaan outoon ujellukseen enkä saanut enää unta. Luin Sofien valinnan loppuun ja ihmettelin, oliko sen menestykselle jokin muukin salaisuus kuin järkyttävä teema. Tästä urakasta se palkinto vasta pitäisikin antaa!
Äsken ahmin alakuloisesti pakastelaarin mutakakkua.
Pitänee hieman latautua ja katsella, mihin suuntaan lähtee seuraavaksi pyyheltämään.
Kummallinen se ihminen, joka ei pysähdy nauttimaan saavutuksistaan.
Pöytä on nyt kirjaimellisesti taas puhdas. Lapset olivat nimittäin työkeikkani jäljiltä mummulassa ja aamulla siivosin. En tosin pyyhkinyt pöytää, joten valhettelua oli tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!