sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Valmistautumista räntään

Mieliala hapuilee jotain melankolian suuntaista, kun vettä vihmoo ja alkaa tulla holotna. Päivä pimenee, tai no ihan turhaa kuvata tätä, itsestäänselvyyttä. Ensi viikolle on lupailtu jo ikäviä kelejä, joten sain itseeni virtaa, johon tosin vaikutti ehkä noin sataprosenttisesti Korpikankaan kukkasipulilähetys.

Ennen kuin pitkästytän tämänsyksyisillä suunnitelmilla, heitän pikaisen kehoituksen: jos ei ole pihaihmisiä, kannattaa siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi satsata kukkasipuleihin! Ei ole mitään ihanampaa kuin roudan seasta kohoilevat suipot hatut, niin kuin pihatontut tekisivät maihinnousua. Tähän riittää pieni säälittävä pihaplänttikin, ja perusmarketista saa aivan hyvälaatuisia kukkasipuleita. Syksyllä ei uskoisi, mitä kauneutta ruskeat sipulit kantavat muassaan. Korkea aika on nyt!

(Tässä taloudessa on etsitty koko aamu tonttuja ja tällä hetkellä on meneillään kertauskurssi Suuren tonttukirjan muodossa, joten ehkä nuo tontut hyppäsivät tähän hieman puskista, tai ilmeisesti ei puskista, koska ei niitä tänään kuulemma löytynyt.)

Muutamankymmentä Apeldoorn-tulppaania olen jo tökkinyt etupihan multiin, mutta tässä lisäyksiä. Vasemmalla ylhäällä jo tyhjä pussukka Puschkinia libanotica, aah mikä väri. Tulppaaneina etupihalle Mount Tacoma, Mata hari, Oscar, Angelique (mun monivuotinen suosikki jo), superraju ja paljon lupaava Havran sekä China Pink, etupihalle lisäksi metsätulppaania Tulipa sylvestris. Liljoina vuosia haaveilemani Lilium martagon eli varjolilja (iiiik!!!) sekä Rosella's Dream.



Lopuksi vielä hieman pinnistelyä: ehtiikö, eikö ehdi, ehtiikö? Veikkaan, että ei ehdi. *niisk*


Pöyhin hieman pihalla. Laitoin sileäksi aivan onnettoman kukkapenkin etupihalla ja nostelin sieltä liljoja ylös, paikanvaihto mielessäni. Tavoitteena olisi selkeyttää etupihan sekavuutta, jota eivät yhtään vähennä erinäiset muoviset romut, jotka leimaavat talouden lopullisesti sekasorron airueeksi. Ajattelin istuttaa etupihalle jonkin pensaan, joka toisi selkeyttä. Siirrän viljelylaatikot takapihalle ja kaiken muunkin ylimääräisen.

Ensi vuoden haaveet? Ehkäpä mustilanhortensia, uusi yritys pensasmustikkaa, se etupihan pensas, jostain dyykattava pieni oleskeluryhmä etupihalle.

Kyllä vaan pihapuuhailu tuo mieleen rauhaa ja iloa. Mutta nyt mää lähden leffaan. Voitin arpajaisista leffaliput, mutta valitettavasti en voittanut toisia arpajaisia eli seuralainen sai valita leffan, joten se on Smurffit 2.



4 kommenttia:

  1. Ihanaa kukkaa luvassa! Mount Tacoma, Mata Hari ja Angelique olivat mullakin mielessä ja melkein jo ostoskorissakin, mutta en mä sitten raaskinutkaan törsätä kun ostin tulppaaneja jo toisaalta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mutta hei, mää niin aion soveltaa tota sun kukkasipulialeideaa, nimittäin ruukkuihinhan voi tehdä kerroksittain istutuksia vielä joulukuussa! Eli jos tulee alennuksia vastaan, voi vinkkailla :P

      Poista
  2. Smurffit 2 :D

    No, toivottavasti oli silti hauskaa leffassa pienen (näin arvaan) seuralaisen kanssa!

    Ja voi että, mä niin oisin pihaihmisiä, jos olisi piha ja etenkin aikaa sen kupsuttelemiseen. Ehkä joskus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehkäpä seuralainen ei kooltaan ollut vielä aivan täysimittainen.

      Kivaa oli, tuntuu tärkeältä päästä harrastelemaan eskarilaisen kanssa ihan kahdestaan aina välillä.

      Onko sulla parveketta? Kaikelle on aikansa. Tänä viikonloppuna lapset ovat huidelleet aivan muualla kuin kotona ja oma pää on täyttynyt ideoista: tämä kierrätykseen, tän kans näin, tää siivotaan... Heti kun porukka palaili, menivät kanavat tukkoon ja toimeliaisuus loppui siihen. Totesin siis saman mitä jo kirjoitin: kaikki aikanaan, kaikessa.

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...