Miehekäs PaaPii-kettupaita

Pienenä, tai ei niin pienikokoisena (tällainen nielee melkein metrin) työnä ompelin tällaisen kettupaidan aikuiselle.

Kangas on PaaPiin suunnittelema, Nosh Organicsin valmistama ja Pehemiästä hankittu. Tätä ei tosin taida saada tällä hetkellä mistään, sen verran huippusuosittu on ollut. Omaan makuuni kuosi on hieman levoton.

Vain machoille tosimiehille! Räyh!
  

Tänään olen hakenut kasvimaapalstalta loput viljelmät, esimerkiksi mustajuurta, palsternakkaa, porkkanaa, punajuurta, maa-artisokkaa, ruttoisia perunoita. Kaupungin vuokrasopimus loppuu tänään. Kohta maa käännetään.

Seuraavaksi vuodeksi mun on luvattava itselleni osittainen pressulla peitto. Sopivia syötäviä olisivat esimerkiksi: porkkana, mustajuuri, palsternakka, sipuli, punajuuri, valkosipuli, kaalet, herneet pienissä määrin (tänä vuonna paransin niillä maata), kesäkurpitsa. Kurkkua voisin kokeilla tässä kotona ja salaatit pitää täällä myös tämän kesän tapaan. Maa-artisokka on myös kiva. Perunoita riittää ihan jokunen vain.

Tänä vuonna epäonnistuivat tilli, persilja, sipulit. Perunaan iski rutto.

Mielessä on pyörinyt pari aihetta kirjoitettavaksi, mutta lienee paras säästää ne ensi viikkoon, kun/jos olo on virkeämpi. Toinen liittyy järkevään kuluttamiseen ja toinen naisiin. Joskus tosin käy niinkin, että aihe haihtuu, kun siihen ei tartu heti.

Tämä lähtis levolle, viikon haasteet odottavat jälleen...
(Tämä viikko olikin vähän onneton työnteon kannalta. Toivon, että olisin ahkerampi ensi viikolla, niin voisi sitten ottaa rennommin.)

Quorn on saapunut Suomeen

Kyllä silmät meinasivat muljahtaa, kun luin Pirkasta quornin saapuvan
K-kauppoihin. Ja eilen sitä löysin, ensimmäistä kertaa.

Quorn on englantilaisten lahja kasvissyöjille. Luin tuoteselosteesta,
että se on valmistettu mykoproteiinista, joten tuli sitten syötyä
sientä lampaankääpäkastikkeella?

Olen varovaisen ilahtunut. Löytyykö joltakulta vaikkapa kananrintaa
hyödyntäviä reseptejä? Itsellä tulee mieleen kokeilla vaikkapa
tandooriquornia. Kaikki lihansyöjät voivat rauhassa pyöritellä
silmiään...Itselläni alkaa päässä soida mainio
hipsteripilkkalaulu Being a Dickhead's Cool...ja ehkä seuraavan
postaukseni teen lorem ipsumin Hipster ipsum -versiolla...hih. Ehkä
illalla linkitän nää, kun oon koneella.

Ei muuta kuin quornia kokeilemaan!

Get the Message -tyyny

Seuraa hieman hehkutusta, mutta sallittakoon se, koska eilisen ja tämän päivän teemana tuntuu olevan "miksi ihminen ei ole koskaan valmis".

Tästä ompeluksesta annan nimittäin itselleni taidollisesti kasin, mutta fiilisperusteilla kymppi plussan!

Kyseessä on tyttärelle tehty Amy Butlerin kaavalla tehty Get the Message -tyyny, jonka ompelin istumiskäyttöön. Tälle on tarkoitus ommella pari serkkua ja ottaen huomioon, että aloitin vähiten mieluisimmalla kankaalla, olen jo nyt aika ihastunut enkä osaa vielä kuvitella, millaista on, kun pannaan tämä yksilö serkkujen kanssa pinoon :)

Ajatuksena nyt kuitenkin se, että lapset tykkää leikkiä lattialla ja peuhuta tyynyjen kanssa. 

Tyyny on pehmoinen, koska vanua ei ollut kotona enempää, mutta silti kohtuu jämäkkä. Tereetkin tein, mutta tereiden sisällä olisi voinut olla kovempikin materiaali. Näihinkin olen tyytyväinen ainakin sen kasin edestä, sillä pehmeät tereet pitävät tyynyn pehmeänä ja ryhdistävät sitä silti.

Tyyny sijoitettuna tyttären huoneeseen.

Kaava on ostettu nappikauppa Polinkasta. Kankaat Amy Butleria Eurokankaasta.

Musta sadepilvi

Ihastuin Ferm Livingin sadepilviseinätarraan, mutta en sen hintaan.

Niinpä hain Tiimarista mustaa kartonkia. "Tein itse,
säästin." (lausutaan yleensä sarkastisesti...)

Nyt portaikossa satelee. Kertoneekohan tuo jotain sielun sopukoista.

Onhan siinä jotain lapsekasta, eli leikkisän ja surumielisen
pyhällä liitolla mennään.

Työssäkäyvän naisen viikonloppu

Aina toisinaan joku kysyy, millaista on käydä töissä, kun on tuota perhettäkin ja silleen.

Tällä viikolla ainakin on tuntunut siltä, että aivan hullua. Ei ehkä siksi, että käy töissä, vaan sen takia, että haluaisi niin paljon kaikkea muutakin. Eräs ystäväni käy töissä, tulee töistä, hoitaa lapsen nukkumaan ja menee itse nukkumaan.

Jotenkin tuntuu, että itselläni lurahtaisi järki päästä ja jäljelle jäisi vain iloton suorittaja. Tämä maaninen puuhastelu ja töiden hamstrailu (mulla on tapana tehdä hieman lisäduuneja) kun jotenkin pitää kuosissa, vaikka sitten toisesta päästä alkaa repsottaa.

Tänä viikonloppuna oon käynyt merellä, sienestänyt, hakenut kasvimaalta juureksia, jakanut perennoja, istuttanut sipulikukkia, tehnyt yhden sisustusaskartelun (näytän jossain toisessa postauksessa), järjestellyt tonneittain ympäriinsä lainehtivaa tavaraa, imuroinut, pessyt neljä koneellista pyykkiä ja viikannut viisi, rullaillut sushia, haudutellut uunijuureksia ja neulonut tyynynpäällistä.

(Niin ja tietenkin myös ollut lasten kanssa.)

Tuntuu siltä, että mitä tiukemmalle oma tila puristetaan, sitä hullummin hakee hengitysaukkoja arjen syväjään alta, jos nyt näin kankean runollisesti asian ilmaisisi. Välillä vihaan erinäisiä arjen ilmentymiä. Enkä tarkoita, ettenkö sietäisi tavallisuutta...ainakaan useimmiten.

Tarkoitan arjen ilmentymillä ennemmin varjopuolia. Elämän rikkonaisuutta, epävarmuutta, epätäydellisyyttä, heikkouksia itsessä ja muissa...Ehkä osittain oman työstressin ja paljon kaiken muun takia vasta nyt sunnuntai-iltana tuntuu siltä, että jos hellittää, ei heti kiristä.

Aika jännä kehä tämä, kiire luo puuhastelutarpeen luo lisää kiirettä.

Mutta oikeasti oli kiva viikonloppu. Varmaan en enää ehdi sienestämään, paitsi toivottavasti suppilovahveroreissun. Yhdessä sienipaikoistani ei ollut kuin muutama rousku sienisalaattiin, muuta en löytänyt. Mutta sievää oli.

Käytiin kauden viimeinen reissu purjeilla. Gastit olivat reippaampia kuin minä.

Osa gasteista oli aika pieniä. Vaikka en ole itse purjehtija, merta olen aina rakastanut.

p.s. Kokeilin ensimmäistä kertaa kasvitieteellisiä tulppaaneja (Tulipa bakeri Lilac wonder ja Tulipa tarda), jännittää, mitä kevät tuo tullessaan! Laitoin myös paljon krookuksia, Angelique-tulppaaneja, keskiaikaisia Hemisphere-tulppaaneja, valkoisia White Emperor -tulppaaneja ja jotain kevätkurjenmiekkoja. Mutta alan olla aika puhki pihakauteen.

Köyhyydestä

Kun vihjaisin reissueväitä koskevassa postauksessani syyllisyyden tunteista, joita koin matkalla olosta, tarkoitin osittain näitä tunteita, mitä heräsi uudelleen mieleen, kun luin tämän Suomen Kuvalehden artikkelin köyhyydestä.
Ihan siis vaan suomalaisesta köyhyydestä.

Kun olin matkalla, tunsin ajoittain oloni elostelevaksi irstailijaksi, joka syytää huolettomana ja aivottomana rahaa sinne tänne (enhän minä sinänsä mitään irstaillut enkä syytänyt, mutta nyt puhutaankin tunteesta). Kun kävin viimeisenä iltana ostamasta viereisestä ravintolasta ruokaa, juttelin kevyesti tarjoilijan kanssa. Hän on Kreikasta, minä Suomesta. Pohdin, onko hän tullut Kreikasta sikäläisen toivottoman tilanteen vuoksi. Ja tietääkö hän, mitä me suomalaiset Kreikasta ajattelemme.

Välillä haaveilen, että minulla olisi vara luksustuotteisiin. Välillä säästän niihin. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen joissakin asioissa perso luksukselle, kuitenkin kai aika viattomalla tavalla.

Taloudellisessa marginaalissa on helpompi olla syyllistymättä ja hengittää kevyemmin. Kun kävin Tanskassa, sain kaveriksi pistävän omatunnon. Ehkä se on ihan terveellistä. 

And That's Who I Am

Lapsenkengissä-blogin Lauralta pöllin tämän "haasteen" valita kuvia, jotka kuvaavat minua.

Oikeasti tämä oli aikarosvo. Tarkoitus oli vain tsekata postit, käydä suihkussa reenien jälkeen, laittaa pyykit narulle, hiplailla tänään postista tulleita kukkasipuleja ja mennä sänkyyn uusimman Viherpihan kanssa, mutta tässä sitä vieläkin ollaan...

Jos huvittaa pohdiskella, mikä se sie olet, niin näitä kuvia löytyy täältä.

Mitä on hyvät reissueväät?

Tulin juuri kesälomareissultani Tanskanmaalta ja ajattelinkin pohdiskella hieman marttamaiselta haiskahtavaa aihetta eli reissueväitä...No, ehkä tulee horistua ohessa muutakin...

Hieno oli sinänsä tulla kotiin, kun pakkanen ei ollut pannut kukkia. Leimuja pihalla, vaikka kyrsii tämä kamerakännykän laatu (ja vielä taannoin olin ylpeä näistä suttuisista kuvista!).

Niin, ensimmäisenä seuraa kysymys: mitä eväitä tulee reissussa syötyä? Kun ei kai kukaan ole niin kroisos, että söisi silkkaa ravintolamuonaa? Varsinkaan, kun eihän sitä edes jaksa kahta kertaa päivässä? Tähän kiinnostaa oikeasti kuulla vastauksia, koska tässähän voisi vaikka valaistua ja viisastua...

Meikäläisen seurueessa on neljä syöjää ja vaikka neljännen voi kuitata puolivillaisella eväällä, pitäisi ainakin kolmen saada omat annokset. Täytyy sanoa, että jo sana "myslipatukka" alkaa tämän reissun jäljiltä iljettää...

Myslipatukoiden lisäksi mukana oli pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, seesaminsiemenpatukoita, mehua, nuudeleita ja pussikeittoja, keksejä, leipää ja juustoa, pussipuuroja, erinäisiä hedelmiä ja jogurttia. Niillä täydennettiin aamiaisen ja lounaan tarpeita.

Oikeastaan parhaaksi vaihtoehdoksi koin ostaa kaupan valmissalaatteja, koska ne ovat lounaaksi sopivia. Tulee kalliimmaksi kuin arki armaassa koto-Suomessa, mutta monipuolisemmaksi ja olon kannalta täyteläisemmäksi kuin Lidlin sokeriliemessä uitetut ja pahvisessa suklaassa kellutetut myslipatukaksi kutsutut hirvitykset. Tanskasta sai onneksi ruisleipää, joten läskinen juustopala siinä päällä sai hetkeksi unohtamaan, että kunnon lounas jää jälleen kerran väliin.

Ja joissakin turistikohteissa ei vaan saa hyvää ruokaa. Sen sijaan, jos tosiaan pitää jotain syödä, saa jonkin upporasvassa käristetyn kuivahtaneen kikkareen lautaselleen ranskalaisten kera. Niistä pitäisi nauttia ja kuvitella, että tämä nyt on sitä haluamaani lomaevästä. Ja ei kannata ymmärtää mua väärin, nautin kyllä epäterveellisestä ruoasta. Ei ole juuston voittanutta ja haksahdan vakavasti sipseihin ja dippikastikkeeseen. Joskus tekee mieli pitsaa tai hampurilaista...Mutta että ihan perusoletuksena, luuletteko, että ihminen haluaa syödä moista sontaa? Jos haluaa, niin pitää vissiin totisesti kehitellä näitä piknikeväiden rakentelutaitoja eteenpäin...

Sen verran edistynyt olen, että mukana kulkee supertyökalu ja kaikki kertakäyttöastiat napataan talteen. Ehkä jatkossa voisi miettiä, kannattaisiko kullakin perheenjäsenellä olla oma lusikka-haarukka-veitsi -työkalunsa (sellaisiahan saa) sekä jonkinmoinen henkilökohtainen hinkalo evään nautintaan. Ruokiakinhan voisi oikeasti kuljettaa ihan kotoa, vaikka tuhahtelin vuosia sitten Larissalle, joka jakoi kanssani huoneen Madeiran-lomallani (otin kerran äkkilähdön päivän varoituksella ja päädyin jaettuun huoneeseen venäläisrouvan kanssa). Larissa kun toi mukanaan nuudeleita. Kyllä nyt ymmärrän Larissaa paremmin. Säännölliset ateriat ovat kaiken a ja ö! Nyt kyllä mieleni purjehti Madeiran lämpimiin iltoihin, kun nautiskelimme Larissan kanssa parvekkeella paikallisia pihvitomaatteja yksittäispakatun suolan (otettu mukaan varmaan joltain hesalaiselta mäkkäriltä) kera kuunnellen viihdemielessä naapurihuoneiston tenuttavaa pariskuntaa.

Luulenpa, että lihaa popsivat karnivoorit ovat eväshommissa vahvemmilla kuin meikämandolino. Kaupasta löytyy kaikenlaista ruokaisaa leikkelettä naposteltavaksi. Voihan sitä ostaa vaikka nakkeja? Sen sijaan kermaperseilijäksi kouluttautunut pescatorian-ruokailija Suomen perähikiältä ei saa evääkseen tussahtanutta croissanttia kummempaa, kun pikkukaupoissa liikutaan. On se niin epää!

Matkustusblogihan tämä ei sinänsä ole, mutta kerron nyt kuitenkin loppuun pikaisesti reissuni kulun ja muutaman pikku ajatuksen tien päältä: kävin Kööpenhaminassa, Legolandin lähiseutuvilla sekä Odensessa. Tanska on erittäin lapsiystävällinen maa ja lapset on siis otettu huomioon ihan kaikessa. Ostoskeskuksessa saattaa törmätä imetyshuoneeseen, jossa on akvaarioita ja viisi eri verhon taakse kätkettyä imetyspistettä. Samoin löytyy luontaisesti keskeltä barokkiajan linnan puutarhaa imetykselle omistettu huvimaja. Itsehän en moisia tiloja tarvitse, mutta olinpa silti ihan äimänä...Ja saman voi soveltaa isompien lasten tarpeisiin. Hyvä kun leikkipuiston ääreen ei ollut sijoitettu sivistynyttä pikku viinibaaria, sen verran hyvin suunniteltua kaikki oli...

Kööpenhaminan tivolin kukkaistutukset hurmasivat minut pienen vastarinnan jälkeen. Niiden värisommittelut olivat niin tajunnanräjäyttävän kauniita. Samoin nautin suuresti Egeskov-linnan puutarhasta. Reissussa tuli käytyä myös Legolandissa, ja vaikka lapsikohteet saavat minut yleensä poissa tolaltani (paljon lapsia, jonotusta, kaikki on niin kovin keinotekoista), täytyy silti sanoa että rahalle sai vastinetta.

Kaikista tärkein tavoite (ja ollaanpa nyt siellä pään sisällä hiljaa kaikista matkustamiseen liittyvistä kriittisistä ajatuksista...jätetään ne tällä kertaa sinne pään sisään) itselleni oli hengittää hetki isompaa kaupunkia. Sillä niin kuin kohtaloni on sinetöity meren äärelle piskuiseen Suomeen, saa kai pieni osa minusta elää aina suurkaupungeille?

p.s. Hulamajan blogissa arvonta.

Sieniä ja säilöntää

Onpa ollut kiireinen viikko. Viikolla tein paljon töitä (päivätöiden lisäksi muuta) ja perjantaina kävin pitämässä puheen. Hassua sekin, että olen kyseisessä kohtuullista arvokkuutta nauttivassa opinahjossa ollut oppilaana, en minään laitoksen lellikkinä tosin, ja nyt piti leikkiä erikseen tervetulleeksi toivotettua kunniavierasta. Ei aina osu kohdilleen tämä aikuisuuden rooli, mutta hyväksyin tilanteen, niin se meni. Ei auta aina teininä kikatella.

Kävin taas itse adoptoimallani kotipaikkakunnalla. En siis ole sieltä kotoisin, kunhan olen sen adoptoinut. Lasten sukujuuria siellä on. Minun sukuun naidut, joentöyräällä.

Hain hillittömän kasan omenia ja keitin kaksi erää hilloa. Yksi erä olisi vielä keittää tai muuten prosessoida, pakastin on pistetty täyteen.

Nyt olis herkkutattejakin. Herkkutattipaikallani oli kaksi tattia, joilla oli ihan mielettömät jalat. Molemmat olivat melko haukatun näköisiä, mutta tadaa! Sisältä siistit. Kolmen aterian verran niistä tuli, kun käsittelin pakastimeen (kuivaamalla niistä ihania tulisi). Perinteinen moka eli mittasuhde puuttuu, mutta tuossa oikealla ylhäällä näkyy koivunlehtiä, ottaa ja vertaa niihin...

Olen stressannut niin, että leukaperät kramppaavat. Rauhoitun metsässä. Lapsetkin hengailivat siellä. Isompi sienestää. Se on tosi jeessiä.

Olen hiljalleen palaillut lukevaan maailmaan. Olen tutustellut tämän keittokirjan parissa. Tekisi mieli kokeilla karviaismarja-porkkanahilloa. Tai ehkä pihlajanmarjahilloa? Palaan resepteihin, jos löytyy sellaisia, mistä oikein tykkään. Hieman hankalia aineksia on resepteissä toistaiseksi näkynyt. On teoksessa silti kotimaisen ruoan painotus, ja sitä tarvitsen kasvimaaharrastukseni takia. Nimi on siis Aidon maun juurilla ja kirjoittajat Sonja Blåberg ynnä Kaisa Torkkeli. (Niin ja sanomattakin lienee selvää, että tämä blogi on täysin epäkaupallinen, eli kukaan ei ole tätä kirjaa mulle tyrkyttänyt. Himoitsin tätä, kun ilmestyi vuosi sitten, ja nyt oli hinta pudonnut.)

Kukat ottavat jo kylmyydestä osumaa.

Enkelinsiipi yllätti

Joskus käy näinkin, että yllättyy iloisesti. Huomasin juuri
enkelinsiipeni kukkivan.

Olen juurruttanut yhden katkenneen varren. Jollekulle ilmoittautuvalle
olisi tällaisen hienostuneen kaunottaren alku valmiina multiin.