Pyjamabileet

I

 Illan päätteeksi vielä parit pyjamat. David&Goliath -pandakangas "Pandamonium" The Fabric Fairystä, ihanan pehmoista eli jos tulee David&Goliathia jossain vastaan, uskallan varovaisesti suositella. Aika kalsarivärityshän tässä on, mutta kyseisissä kuoseissa on myös aina joku juju. Yhdistetty Löytö-Palan keltaiseen raitaan.

Ja monessa setissä mukana keikkunut LiandLon astronautti. Kerran aikaisemminkin käytetyllä Ottobren Jetro-kaavalla, joka mielestäni pyjamaan aivan oivallinen. Kiinnitys valkoisilla kam-nepeillä.

Paitatalkoot jatkuvat

Ai kun noloa, multa tulee tänään kolme päivitysrykäisyä, mutta paidat ja pyjamat eivät sovi samaan kastiin :P Käytännössä on tullut tuhottua lisää tilkkuja ja viimeisteltyä keskeneräisiä ompelupisteellä lojuneita surautuksia.

Lätkin nämä taas vähän intohimottomasti olkkarin pöydälle keinovaloon mutrulle, ruttuun ja vinoon, mutta kyllä mää vielä jonain päivänä hinkkaan upeita luomuksiani fotarissa ;) Tai sitten en...

Alkuun jämätilkku kalastavia karhuja, joihin yhdistin kalastavien karhujen raidan, jota sain kangasvaihtareilta sopivan palan. Raidat ja kuvio ovat siis sävy sävyyn, ja tämä levottomuus ei musta t-paidassa haittaa.

Ai että mää tykkään extraleveistä kankaista, niin kuin nyt vaikka tästä vihreästä ruudusta; oon tehnyt 50 sentin pätkästä jo 116-senttisen puseron ja vielä jäi kangasta tähän lyhythihaiseen! Oujee. Ja kuosikin on niin kiva.

Sitten vielä peruspusero talvi-iloa (kylläpä tuo kaula-aukko näyttää kuvassa ihan pyllynreiältä, vai onko tämä joku psykoanalyyttisesti orientoitunut musteläikkätesti?). Tätä kangasta, kun en aiemmin ole esitellyt, saa Sampsukasta, itse olen pihistänyt tätä suunnittelija Leena Rengolta. Tykkään väreistä oikein paljon ja vaikka mua ei haittaisi talvinen kuosi kesäaikaan, niin tämä paita on sopiva varmaan syksyllä tai talvella. Katsotaan nyt, miten kuopus kasvaa, kun kontrollissa on laukattu kuukausittain jo puoli vuotta...

Pipona pipoja

Aina silloin tällöin on tullut surauteltua varustelua välikauteen. Pipoja on syntynyt silloin, kun on tuntunut siltä, että joku kankaanlepare voitaisiin uhrata -- tai silloin, kun kuopus on saanut jotain kivaa ja esikoinen sanoo, että tästä lopusta tulee mulle pipo.

Löysin kirpparilta (sic!) tämän Ticketin välikausitakin ja tein sille kaveriksi hammaspeikkopipon, koska kangasta oli reilummin...Musta tää on kyllä yöpukukuosi, mutta kun värit passaa kivasti, niin onpahan pipoissa millä mällätä. Yleensä kun ne tuppaavat olemaan esikoisella aina hikisiä, joten onpa hyvä voida pestäkin välillä.

Tästä Leena Rengon suunnittelemasta Talvi-ilo -kankaasta esikoinen halusi pipon, ja sitä oli siihen juuri sopivasti. Ja kun sattuu vielä olemaan viime kesäinen huuto.net-löytö Reiman oranssi takki (metsästin ko. väriä hartaasti väritoivomusta kunnioittaen), joka passaa väreihin, niin ihan jeeshän tämä on. Tälle takille on toinenkin sopiva pipo, aivan ihana Kade-oravapipo, mutta se lörähti vähän viime kesänä, joten onpahan hikivara taas tällekin siis.

Tämän astronautin tein joskus talvella, kun esikoinen toivoi. Tuli  vähän iso, oikeastaan aikuiselle sopiva...En oikeen ite niin fanita omassa päässä, kun oon erityylinen, mutta jos sattuis löytymään joku, joka tykkää...Tai sitte fiksaan tämän vähän pienemmäksi.

Loppuun vielä pipo, joka pyörähti väärin päin (menee vaikka sen vihreän Ticketin takin kanssa), mutta annetaan sille anteeksi, koska se on tehty ihanasta Hilcon campanellosta :) Ostin sitä leggings-tarpeiksi Hanhelista.

Ja koska olen havainnut, että jotkut tuttuni käyvät kryptaamassa onnettomista ompeluksistani ja muista puuhastelujorinoistani varsinaisia Kuulumisia, laitetaan niitä tänne loppuun, jos joku luki vahingossa koko pläjäyksen (kiäh, kiäh): tuun hulluksi! Kattokaa nyt tätä keittiön lattiaa! Tässä siis yks ateria. Ruoka pitkin seiniä, raejuustot mäkeen, sitte varastetaan leipä ja sirpostellaan se matolle...Lounaan kruunasi läträys vessanpöntössä, sitten unille, jotka toivottavasti kestävät vielä jonkin aikaa...

Aika jaloltahan se tuntuu karjua itsekseen VOI V! Kun kuulemassa on alta yksivuotias ja kissa. Sellanen aika henkevä olo nyt.

Mun kodin hengetär -sympatiat alkavat kaikota tosissaan ja olo on pakokauhuinen. Ainakin tänään. Tai just nyt. Voi olla, että huomenna on taas aivan toisenlainen päivä.

Keittiötä en oo vielä siivonnut. Miksi, välipala löytyy jo valmiiksi katettuna.

Kuulumisia posliinikukalta

Tässä vielä kuulumisia posliinikukalta :)

Huhtikuista kasvua

Kuulen usein narinaa kevään hitaasta etenemisestä, mutta minusta hidastelu on ihan parasta. Kun tulee välillä räntää niskaan, ei kevät humahda huomaamatta ohi. Voi ihastella rauhassa kevään merkkejä...

Kuten vaikkapa tätä neonvärisenä hohtavaa syyshohdekukkaa...

 Tai tulppaanien nousevia hiippoja...(huom. reppanat ovat aivan sorassa).

Röyhähtänyttä ruohopäätä...

 Semionnistuneita pottitaimia...

No sitten löysin tänään marketista muscareita eurolla! Tässä valkoisia, jotka vasta odottavat kasvuun lähtöä. 

 Ostin myös keltaisia narsisseja, joita sai kuusi kappaletta 2,5 eurolla...Ilmeisesti pääsiäisen mentyä kukat eivät kiinnosta, vaikka nyt on paras aika laittaa ne ulos! Nämä eivät tosin näytä sinisten muscarien kanssa kovin kauniilta vielä, kun sysäsin ne lootaan, jossa oli talven ajan kanervia...Mutta kyllä ne tästä...

Pientä juhlan aihettakin on ollut, ja kotona on kauniita kukkia:

Seassa myös ihania jaloleinikkejä:

Ja makuuhuoneessa ruusuja.

Kyllä maltan odottaa kesää ihan rauhassa ja nautin tästä tavallaan vuoden parhaasta ajasta. Kesä on aisteille niin huumaavaa aikaa, että paljon jää huomaamatta.

Kevättakki safarieläimistä

Tämän takin tekoa siirsin pitkään, mutta olen niin helpottunut sen valmistumisesta, etten taaskaan näköjään odota päivänvaloa...

Tai no lisätään alkuun näin jälkijättöisesti sovituskuva:

Tässä se nyt on lätkäistynä keittiön seinälle, öh, askarrellun auringon päälle...(puhutaan taas kuvakulmista...voe huokaus).

Kyseessä on Ottobren Jänis-kaavalla tehty anorakki kuopukselle. Sekä päällinen että vuori ovat puuvillaa, sillä kyseessä on kepeä kesätakki.

Päälykangas on Free Spirit Fabricsin Zoo Menagerie Safari Green, jonka on suunnitellut Eleanor Grosch. Olen hankkinut sen syksyllä TiRiTomista. Ostin itse asiassa aivan eri puuvillaa, neutraalimpaa, mutta se olikin loppunut ja otin tilalle tätä. 

Kaveriksi tein JNY Designin trikoosta tähtipipon, joka mätsää ruskeaan ja tähtiin, joita on vuoressa. Vuorikangas on Michas Stoffeckesta.

Etuhalkio oli hieman kinkkinen, mutta kyllä siitä selvisin. Ohje oli vaikeampi kuin toteutus....vaikka ei tästä mikään ammattilaisen taidonnäyte tullut :P

Jos vielä aamulla hävettää, laitan parempia kuvia. Tiedän vaan, että on tulossa kiireinen viikko ja olen pantannut tämän tekoa niin kauan, että heti pitää henkäistä, kun tämä on valmis! Lopullisesti motivoin itseni miettimällä, mitä laitan kuopuksen ylle vapun aikoihin, jos onkin jo tosi lämmintä...

Huonekaluista

Kuukauden sisään on tullut vähän mööbleerattua ja mietittyä vähän kämppääkin. Tänään kotiin saapui ihka uusi, tai siis käytetty sänky, joka laitetaan esikoisen huoneeseen. Esikoisen sänky siirtyy kuopukselle viimeistään siinä vaiheessa, kun se ei enää pysy pinnasängyssään. Yläkertaan on muuttanut myös todella vanha klaffilipasto, jonka löysin osto- ja myyntiliikkeestä, ja puolestaan olohuoneeseen on siirtynyt vanhemmilta periytynyt vihreä vuodesohva, joka on töröttänyt keskellä olohuonetta varmaan kohta pari kuukautta (sohvan alla olevasta pölykerroksesta ajan voisi ehkä parhaiten arvioida...hmm). Sohvasta olisi siis tarkoitus päästä eroon asap. Tytär tarvii jo pöytätilaa, joten vanhempieni klaffilipasto siirtynee hänen huoneeseensa, kunhan se on korjattu, ruiskumaalattu ja kunhan olen vaihtanut siihen vetimiä.

Äiti käski jo nakata sohvan kaatopaikalle, mutta etsin sille vielä ottajaa. Musta huonekalujen löytyminen ja uudelleensijoittaminen on oikeastaan harrastustoimintaa, mitä EN tosin harrasta intohimosta ja muutoshalusta vaan ennemmin aina vain uusien käytännön "tarpeiden" (lue: tavaran hamstrauksen tai lisääntyvän väkimäärän vuoksi) takia.

Olen epämääräisen kateellinen sisustuslehtien kauniille pareille, jotka ylimalkaisesti pudottelevat paikkoja, joista ovat löytäneet jumalaisia huonekalujaan. Kuka ehtii ravata huutokaupoissa ja milloin missäkin? Ryhdyin tässä iltasella sisustuslehteä selaillessani (olen näköjään selviytymässä vauvakoomastani) pohdiskelemaan, mistä kaikkialta huonekaluja on tänne oikein päätynytkään. Samoin kiinnostaa, moniko niistä on rakkauden hankintoja, monetko tylsiä pelkästään käytännön sanelemia?

Mun sisustuksellista näkemystä edustaa vahvasti rakkauden (ja elinikäisten) huonekalujen hankinta. Aika hyvin siinä olen pysynytkin, mutta katsotaanpa, kuinka rehellinen olen itselleni ollutkaan. Mulla on nähtävästi valtavasti huonekaluja! *köh* Mutta ainakaan minimalistiksi en ole itseäni valehdellut...

Olisi mukava kuulla, millaisella filosofialla muut hankkivat huonekaluja. Niitä kun kaikilla on, enemmän tai vähemmän. Ovatko ne hetken fiilisostoksia? Joltakulta saatuja jämiä? Kirppiksen pakko-ostoksia? Ikean edullisia hankintoja? Trendejä mukailevia, niitä karttavia? Designia (jos termiä haluaa käyttää)? 

Jos hankin uutena, tulee suosittuja tiettyjä liikkeitä. Tai siis lähes aina Nivalan Laatukalustetta. Siitä ei ole mitään valittamista, sillä tiellä jatketaan.

Tässä yleisyysjärjestyksessä paikat, mistä omia huonekaluja on hankittu:
-osto- ja myyntiliike
-sanomalehden kotikirppisilmoitus (kerron, mitä haluan, se tarjotaan minulle...mm. tuo esikoisen sänky)
-kirppis
-uutena
-jonkun tekemä
-huutis
-roskalava

Tässä vielä lopuksi syntilista, jonka jouduin tekemään, että saisin käsityksen siitä, mistä huonekalut ovat:

-kiinteät kaapistot, olleet muuttaessa, ikä ehkä 15 v.
-pöytä, käytetty, sanomalehden kotikirppisilmoituksella (näitä tarvisi toisen puolikkaan, meillä kun oikeasti syödään lattialla, eli puoliksi fail)
-neljä jakkaraa, uutena (nämä vikaostoksia, koska lapsille epäluotettavan keikkuvia, joten puoliksi fail)
-naulakko, ollut muuttaessa
-hyllyjä, rakenneltu itse
-kenkäteline, ollut muuttaessa
-pieni senkki, kirppikseltä
-seinähylly, sanomalehden kotikirppisilmoitus
-2 kirjahyllyä, ystävän tekemät, saatu v. 2001
-sohva, uutena (rehellisyyden nimissä, näitä on tosi vaikea löytää mieluisina)
-ruokailuryhmä, uutena (metsästin puoli vuotta käytettynä, en kadu uutena ostamista, sillä todella mieluinen)
-akvaario, käytetty, huuto.netistä
-nojatuoli, ostettu uutena v. 2001
-nojatuoli, käytetty, osto- ja myyntiliikkeestä
-sänky, peritty vanhemmilta
-vanha senkki, käytetty, osto- ja myyntiliikkeestä
-yöpöytä, peritty vanhemmilta
-yöpöytä, 100-vuotias kaunotar roskalavalta, tuunattu
-kaapistot 60-l, alkuperäiset
-sänky, käytetty, sanomalehden kotikirppisilmoituksella
-vitriinikirjahylly, kirppikseltä v. 2000
-pieni pöytä ja tuoli, kirppikseltä v. 2002 (eivät rakkauden huonekaluja, mutta olleet näin pitkään käytössä, joten ei moittimista)
-sänky, käytetty, sanomalehden kirppisilmoitus
-kaapistot 60-l., alkuperäiset
-vanha pinnasänky, maalattu uusiksi, yliopiston kirppisilmoitus
-lipasto, ikivanha, osto- ja myyntiliikkeestä
-seinähylly, käytetty, sanomalehden kotikirppisilmoitus
-sohva, serkun vanha
-Sovella-hyllyjä, uutena
-säkkituoli, uutena (ei löytynyt käytettynä, vaikka laitoin lehteen ilmoituksen)
-ompelupöytä, entisen asukkaan vanha
-kaksi saunapenkkiä, Ikeasta
-kodinhoitokalusteet, uutena remontin yhteydessä
-kaksi laatikostoa, Ikeasta
-tuoli, käytettynä toimistotarvikeliikkeestä
-muovipöytä nettikaupasta
-tv-taso, ystävän tekemä
-tv-taso nettikaupasta
-vanha puhelinpöytä, osto- ja myyntiliikkeestä

T-paitatehtailua

Tein kuopukselle t-paitoja kangasvaihtaripaloista. On kyllä kätevää, kun saa vaihdettua omat kankaanloput jonkun toisen kankaanloppuihin. Samalla saa testiin sellaisia kuoseja, joista ei välttämättä ensisilmäyksellä niin paljon pidä, mutta joista tykkääkin toteutuksena. On ollut useamman kerran niin, että jostain olen tykännyt vasta vaatteena, ja joku ei ole vaatteena toiminutkaan siinä missä kankaana. Noh, horinat sikseen, on myöhä ja tekee mieli iltapalaa ja oli tietenkin pakko tuoreeltaan huonossa valossa päästä nämä kuvaamaan ja lisäämään...

Kaikki t-paidat on tehty Ottobren Slim fit -kaavalla. Kaikki kankaat siis paikallisilta kangasvaihtareilta ja Handmade-merkit Hanhelista.

Tämä kangas on LiandLon ja tykkään vaatteena.

Metsolan joustofroteeta, tykkään vaatteena.

JNY:n pilvitrikoota....itse asiassa en ole kovin suuri pilvifani, enkä JNY-fani. Aika yllättävää! Tässä palasessa on virhettä. Aluksi mua häiritsi se, mutta ei enää, ja saipahan vaihtaroija itselleen mieluista velouria (olen nähnyt toteutuksen jo blogissaan, hih). Virheestä huolimatta aion pukea pojalle tätä täyttä päätä. Sanotaanko nyt näin, että kuosivirhe on pieni virhe verrattuna poikasten elämän sottaamisiin...

Tämä kuosi yllätti, sillä on musta tosi söpö vaatteena. Ajattelin aluksi, että onpa tylsä kuosi, tää on niin nähty. Mutta tadaa! Olisin oikeastaan halunnut tästä rauhallisemman eli vihreäsävyisen, mutta koska sopivaa vihreää ei ollut, menin vastavärimeiningillä ja tykkään kyllä noista reippaan punaisistakin resoreista.

p.s. hula maja -blogissa on arvonta, eli sinne siis kaikki, jotka ovat kiinnostuneita melko vasta aloitetun blogin kehittymisestä (siellä on toistaiseksi ollut ompeluksia ja niissä merkeissä varmaan jatkuukin, mukana myös aikuiselle tehtyjä) tai 20 euron lahjakortista Royal-tuotteelle, tai sekä että! :) Kyseessä on bloggaajan ihka ensimmäinen arvonta, eli varmasti osallistujat lämmittäisivät kirjoittajan mieltä.

Tohinaa tankissa eli pöhinää pöntössä

Pitääpä ihan esitellä nämä värit, kun sateenkaarikirjoahvenet ovat intoutuneet kutuhommiin. Yleensä rauhalliset möllisköt ovat äkäisenä kuin pirut ja täristelevät menemään kalatankin nurkassa.

Kaikki tuo massussa oleva musta on siis kutuväriä, ja joskus väri on mennyt vielä rajummaksi. Tässä esitellään vielä mustaksi muuttuneet evät.

Vaikka pönttöni ei vielä vuoden esteettisyyspalkintoa voitakaan, on se onneksi alkanut hivenen toipua vauvavuoden eli totaalisen rakkausvajeen aiheuttamasta puutostilasta, ja alkaa jo näyttää paremmalta. Näyttäisi vielä paremmalta, jos kutuveijarit eivät melskaisi kasveja irti pohjasta...(niin ja ei sitten vilkuilla tonne akvaarion alle...)

Työpaikalla mulla on toinen tankki, joka on siis työpaikan akvaario, mutta jota hoidin parin työkaverin kanssa niin pitkään, kunnes jäin kotiin. Otin sieltä uhkarohkeasti kokeiluluontoisesti ainakin käymään yhden punatimanttiahvenen poikasen. Ja joo, vain yhden, koska en halunnut sukurutsaisia poikasia tai muuta iloista. Yhtä mun työkaveria jännitti, miten pikkuinen selviää mun hirviön kokoisten kalojen kanssa....No, täällä se edelleen on!

Paitsi ei mua hulluna nuo kuvailut kiinnosta eli heippa!

p.s. Mieletöntä, miten tämä uusi Blogger toisaalta sekoilee ja toisaalta tekee tämän kuvien lisäilyn tosi paljon helpommaksi! Alan hiljalleen tottua tähän.

Minuus muuttuu

Kirjoittelin kuulumisia kaverille, johon tutustuin asuessani Berliinissä. Hän kävi (terkut vaan sulle, jos tämän satut lukemaan!) lueskelemassa blogiani ja kommentoi, että musta on tullut todellinen perheenäiti, ei olisi Berliini-aikoina uskonut (asuin Berliinissä osan ajasta kasvava lapsi vatsassa).

Otin mielessäni alkuun torjuvan reaktion: pöh minäkö muuttunut, miten niin, en ole, et vain ole nähnyt! Mutta hyvin pian mun piti antaa sijaa tuolle tosiasialle, jonka olen tiennyt jo aiemminkin. Ja se vain pahenee, kun ensimmäinen lapsi kasvaa ja toinenkin astuu kuvioon. Ensimmäisen kanssa yritti rimpuilla, että ei tässä mikään ole muuttunut. Toisen kanssa täytyy myöntää, että kaikki on muuttunut.

Onhan tällainen blogi erityinen kurkistusikkuna arkeen, jota lapset pyörittävät omilla ehdoillaan: jompi kumpi herättää kuuteen mennessä, seuraava hengähdystauko on kello 12:n paikkeilla ja se päättyy klo 14:n paikkeilla. Hiljaista tulee puoli yhdeksän jälkeen, jos tulee. Selviä siinä lisäksi pyykkivuorista, tiskivuorista, nälkäisistä suista, tylsistyneistä kanssa-asujista, kaoottisesti lainehtivasta ulko-, väli- ja sisävaatetuksesta sekä muusta ryönästä, jota aina pääsee jonnekin pesiytymään, vaikka kuinka järjestelisi. Arjesta yrittää selviytyä omilla hengähdyskonsteillaan ja nehän ovat jotenkin kietoutuneet arkeen; syömiseen, lastenvaatteisiin, lähiympäristöön...

Mun oma selviytymisstrategia on, että kun suljen ulko-oven, mulla ei ole perhettä. On vaivaannuttavaa, jos edes oletetaan, että mun maailmankatsonta olisi vain lapsiperhekeskeinen. Mulla on edelleen monella tapaa lapsettoman naisen identiteetti, ehkä se on sama kuin se Berliini-identiteetti. Kiusaannun liiaksikin seurassa, jossa puhutaan lapsista -- ikään kuin minä olisin se nainen, joka ei halua lapsia, ei saa lapsia, yrittää juuri saada, etsii miestä tai ei sellaista halua, etsiikin naista ja miettii, miten saisi lapsen jiiänee. Vaikken siis ole. Turha väittää muutakaan. On niin helppoa olla, jos vain saa puskettua ne lapsensa kodin sisään ja olla kuin niitä ei olisikaan (siis hetken, en ikimaailmassa luopuisi niistä, ovat mahtavia).

Joskus mietin, mitä "vanhasta" jää jäljelle. Periaatteet? Periaatteet väsyvät arjessa. Joskus mietin, tuonko tälle planeetalle mitään hyvää. Olen tehnyt kaksi lasta, joille jaan leväperäiset elämäntapani (joo, kuuluuhan kasvatukseen kaikenlaista, mutta ei heiltä mitään puutukaan). En tee tällä hetkellä minkäänmoista vapaaehtoistyötä. Hyväntekeväisyyskin rajoittuu yhteen kummilapseen Sri Lankassa sekä Unicefin ja Amnestyn jäsenyyksiin (hellulla), ynnä tapauskohtaisiin 20 tai 30 euron yksittäislahjoituksiin kriisien kohdatessa henkilökohtaisen uutiskynnykseni. En sitä paitsi tue mitään ympäristöön liittyvää -- nyt ei lasketa sitä, että ostaa sähkönsä tuulivoimana tai ettei syö lihaa tai muita yksittäisiä kulutustottumuksia. On ihan riittävästi siinäkin, että vaikka kuinka yritän natsina kontrolloida, tässä kämpässä palaa aina ylimääräisiä valoja, vaikka muut kommentoivatkin, että meillä on aina niin pimeää.

No. Elämä muuttuu, minä muuttuu, ja sitä monimutkaista prosessia on hankala selittää. Suunta on hyvä. Olo on onnellinen.

 Ja kai sitä pitäisi yrittää. Kasvattaa kunnon ihmisiä, välittää muista, jaksaa tehdä hyvää ja osallistua. Siinäpä olisikin haaste keksiä jotain tälle vuotta, jaksamisensa mukaan. Ja Yle Puheella haastateltiin yhtä proffaa, joka sanoi, ettei ihminen ole nyt ahneimmillaan. Aina on osattu ryöstää. Sekin lohdutti, ettei mitään uutta auringon alla.

 Kävin eilen retkellä. Hiihdettiin saareen. Syötiin eväitä, nautittiin tulesta.