Lupasin tässä jo hieman itselleni, että jätetään neulomisvillitystä hieman vähemmälle, kun villasukkia on nyt riittävästi ja silleen ja pystyn jälleen istumaankin normaalia muistuttavasti. En voinut silti olla tarttumatta Muita ihania -blogin talvisukkiin, ja suosittelenkin, että mikäli jemmoissa lymyilee keriä käyttämättömänä, tässä on kiva mindfulness-henkinen ajatus tehdä kirjoneulesukat. Minähän en siis pätkääkään noudattanut mitään hidasta, kuvio kerrallaan -tyyppistä tekemistä vaan ensimmäisen sukan viuhdoin putkeen nukkumalla vain välissä hieman. Mutta kukaan ei ole käskenyt noudattaa minun tapaani, joten siitä vain rauhoittumaan ja sielulla hengittelemään joka iikka.
Värit valitsin sen mukaan, mitä kotoa valmiiksi löytyi. Yritin hieman mukailla alkuperäisen ohjeen värejä, sillä blogia emännöivällä on niin mahetsu tyylisilmä ja vaikkei se ole lainkaan minunlaiseni tyyli, niin ihailen sitä suuresti.
Hih, tuosta kuvasta huomaa, ettei toinen polvi vielä asetu aivan samaan tapaan kuin toinen. No, toivottavasti siitä näkyy kuitenkin, että olen asettanut jalkaani uudet villasukat.
Ne näyttävät tältä. Minähän olen tehnyt yhden virheenkin yhteen kuvioon. Ei ehkä pitäisi paljastaa. Oikeanpuoleinen sukka on kuitenkin se virheetön sukka.
Tässä vielä kuviota hieman lähempää.
Hiiuli-hei, lähden tästä ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen fyssarille. Tästä se varsinainen koiven kuntoon saattaminen sitten varmaan lähtee.
Sukat on hienot, mutta vaikka kuinka yritän, en ymmärrä ensimmäistä lausetta. Luvata nyt jättää neulomisvillitystä vähemmälle, miksi ihmeessä, minkä takia, kuka hirviö sinulta sellaista lupausta vaatii, ai sinä itse, miksi teet sen, miksi?
VastaaPoistaHaaveissani siintää kyllä neuletakki jostain ihanasta langasta, jonka vyyhtihinta on n. miljoona euroa, tiedäthän, ihan perussettiä, mutta kyllä mun amatöörimäisyys tässä alkaa tulla vastaan. En osaa katsella mallia, lankojen hommaaminen tuntuu jännittävältä jne. Ravelryynkö tässä pitäisi mennä hortoilemaan.
PoistaYmmärrän kyllä, että lankoihin voi kehittyä fetissi, seuraan sentään instafeediäsi. Mutta se ei yksinkertaisen esteettisen elämyksen lisäksi ole tarttunut mulle, koska en ymmärrä niitä. Langat on vähän pelottavia. Niitä tosiosaajia varten. Uskallan neuloa vain mun jämäseiskaveikkoja.
Toinen puoli kolikkoa on sitten se, että osaatkohan kuvitella, paljonko mulla on toteuttamattomia ompeluprojekteja. Krhmn.
Ihanat! <3 Tsempit polvelle.
VastaaPoistaKiittis! <3
Poista