Arne & Carlos -lankalapaset

Mennäänpä vielä hetki kännykkäkameralinjalla. Koiven kanssa pääsee jo hieman liikkeellekin, mutta portaat eivät vielä suuresti inspiroi. Lisäksi alakerta on vielä kauttaaltaan kaikenmoisessa remonttisotkussa, kun viimeinen ikkuna asennettiin aamulla paikoilleen. Vaikken taloyhtiöön ikkunaremppaa niin kaivannutkaan, niin aivan raikkailta näyttävät. Täytynee tutustua paremmalla ajalla ja jalalla.

Veikkaisin, että ensi viikolla olisin sen verran kuntoutunut, että tuolilla istuminen ei kuulostaisi pelkästään kramppaavalta ajatukselta. Tämä viikko menee kuitenkin vielä neuletöissä, tässä Schachenmayr Reggia Design Line by Arne & Carlos -langasta lapaset. Minähän oon tehnyt samantyyppisestä langasta jo kahdet pitkät sukat, mutta nyt kokeilin lapasia. Mukavaa nopeaa neulottavaa.

En tähdännyt kuvioita samoihin kohtiin. Ihan sama, sanon minä.

Tuossa ne nyt köllöttelevät.

Kyllä on ihmisellä romua, ja minulla erityisesti. Tavaraan on hankala suhtautua sikäli, kun monet meikäläisen tavaramäärää jeesustelevat nakkaavat kamaa menemään huolettomasti miettimättä lainkaan, että tarvisinkohan tätä vielä joskus tai voiskohan tän hyödyntää joksikin. Onhan toki niitä minimalistejakin, suomeksi yli-ihmisiä.

Se on selvää, että mitä vähemmän nykyään on tavaraa, sen hienompaa se jotenkin on. Toivoisin, että tätä ideaalia tavoitellessa pidettäisiin samalla mielessä, ettei pelkkä tavaroiden vähäisyys olisi sitä "parempaa ihmisyyttä", keskiluokkaisempaa ja menestyneempää. Kyllä se vaan niin on, että poisheittämisen, uudelleenhyödyntämisen, ostamisen ja kulutuksen kohteiden välinen suhde tässä eniten painaa. Toki – jos joku asuu tyhjässä asunnossa kahden koristetyynyn kanssa ja käyttää kaiken rahansa tukeakseen paikallisia palvelualan yrityksiä niin halleluuja.