Rupesin tuossa miettimään, että mitähän lähtisi karsimaan, kun tuntuu niin tupella olevan tuo tuleva syyslukukausikin. Olisiko esikoisen harrastus mitä? Juu, hyvä idea, viedään jotain, mihin se on hurahtanut. Ja sen iänikuiset kouluun liittyvät viestit? Jep, turhaa luettavaa. No omat urheilut? Joo, hyvä idea niin kropalle kuin mielellekin. Työ? Jes, raha on yliarvostettua! Kotityöt? Hyvä idea! Unet? Joo! Matkoihin kuluvat siirtymäajat? Ehdottomasti!
Pakko jättää kauhistelu, ei auta. Näytänpä siis nämä huristelemani kamppeet. Nyt ei kyllä ole välittömiä tarpeita lasten kaapeissa, paitsi pojan housupuolella ja ehkä jotain perusosia puuttuu (eli sellaisia, jotka kävisivät monen muun kanssa). Hyvä, sillä karsin ensimmäisenä ompelusta. Okei, heti kotitöiden jälkeen.
Tämä setti on ties monennesko Käpysen mysteeripaketista saaduista kankaista toteutettu. T-paita on trikoota ja kissahame joustocollegea. Ihan päheä setti mielestäni. Piti tehdä jo kesäksi, mutta kelit eivät painostaneet ja on ihan sopivan rento ja mukava kyllä myös koulukäyttöönkin, luulen.
Vaatteiden kuvailu ei kuulu lempipuuhiinsa.
Näistä rulahtaneista leggareista tai siis niiden jatketusta elämästä hän sen sijaan oli niin innoissaan, että halusi kuvassa esitellä. Yksinkertainen ja helppo upcycling-vinkki: kun leggareiden polvet menevät puhki, niistä saa pyöräilysortsit. Kätevät sisäliikuntaan, tadaa! Näissä on joku leopardikuosin tapainen ja ovat ilmeisesti kovinkin kivat.
Rusettipeplumin tein Ottobren 1/2015 kaavalla. En osallistunut taannoiseen Saumanvara-ompeluryhmän veiviin vaan tämä on aiempaa perua, oli virunut kimppatilauksessa ihan eri henkilön kaapissa. Sain viimein henkilökohtaisen lähettini noutamaan kankaan ja ompelin sen. Kuosi on kyllä nätti.
Tässä kuosi vielä lähempää, kangas jo lopettaneesta Neenuskasta. Ja tää Peplum-kaava on kyllä todella kiva, vaikkei muoto tässä kuvassa tuukaan lainkaan...
Vielä yksi upcycling-systeemi, sillä olen yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, ettei kotoani virtaisi hallitsemattomasti tekstiilijätettä keskivertosuomalaisen määriä vaan yrittäisin keksiä ratkaisumalleja tekstiilijäteasiaan. Muuhun kelpaamattomat on laitettu räteiksi ja jotain vaatteita on hillottu, pitää nyt miettiä, miten tämä toimii, kun kaikkea itselle sopimatonta ei kannata säilöä uudelleenommeltaviksi. Toki mulla ei paljon ole vaatteita, joista en niin pitäisi.
Tämä tunika on musta ihana mutta rypytys ei todellakaan ollut edessä edukseen. Murehdin asiaa kun kuitenkin tiedostin, ettei mulla tule tätä käytettyä. Sitten välähti: jos kiinnitän parilla pistolla yläosan, miten mahtaisi istua tyttärelle? No aika hyvin! Tunikasta tuli mekko.
Parista jämäpalasta tuli vielä t-paitaa kuopukselle. Tämä kangas Viljamin puodista.
Tämä on vuosia vanhaa Hilcon campania en muista mistä.
Jotenkin olen sitä mieltä, että kissa menettää arvokkuutta pestessään massuaan.
Alla aiemmin ompelemani tilkkupeitto.
Tosi on, kissa menettää arvokkuuttaan kun pesee mahaansa. Samoin kun makaa selällään ketarat sojottaen kattoon.
VastaaPoistaKissahame on ihana ja rusettimekko myös. Vitsit kun sais jostain kasattua motivaatiota ompelemiseen. Lähinnä olen keskittynyt vain kankaiden hamstraamiseen.
Hah, tuttu sairaus tuo hamstrauskin, vaikka oonkin (ehkä?) parantunut siitä. Eihän ne kankaat hilloamalla parane... Tsemppiä motivaation hakuun!
PoistaPitkästä aikaa päädyin tänne blogiisi ja en voi muuta kuin ihaillen ihmetellä, että miten tuollaisen kasan uusia ompeluksia olet kerennyt tekemään. Ansaitsisit kyllä Arjen sankari -palkinnon, jos sellaisia jaettaisiin. :)
VastaaPoistaKarsiminen on itselläkin vahva teema, kun tuntuu, että kaiken muka pakollisen tekemisen alle sortuu ja mieluiten vaan viettäisi aikaa nojatuolissa toipuen. Oma karsimiseni on tapahtunut osittain myös tahattomasti esim. siten, että yhteydenpito ystäviin ja tuttuihin vaan jää, vaikka aikomus on hyvä. Pakko vaan hyväksyä, ettei ole superihminen, vaikka siihen on kasvatettu (tai annettu ymmärtää), että niin kuuluu olla. Minulla karsimisessa on viime aikoina alkanut sellainen tie, että olen kuunnellut entistä paremmin, että kuka oikeasti itse olen ja mitä *aivan oikeasti* haluan tehdä. Sen avulla on yllättävän helpoa aloittaa asioiden tiputtaminen pois, ja toisaalta jotain uuttakin voi ottaa tilalle.
Kiva kuulla että omia juttuja on löytynyt karsimisen kautta. On sullakin varmaan tosiaan aika täyttä jos nojatuoli vaan vetää puoleensa :D
PoistaMullakin on oikeita valintoja, mutta niin täyttä! Ja joitain asioita ei vaan voi kiertää niin kuin vaikka kotitöitä. Ehkä mulla pitäis olla joku au pair!