Ehtoisa On Tour

Koululainen on voideltu matkaan ja sysittyäni hänet ovesta ulos suureen maailmaan kesän lonkanvedon jälkeen pohdin, miksi mun työstä, ylipäänsä mun kuulumisista puhuttaessa kysytään aina vain sitä, olenko taas joutunut reissaamaan ja joko se loppuu ja on se kyllä. Voi olla että kuvittelen, mutta kuulen rivien välissä puolihämmentynyttä deprivaatioteoriaa, jonka mukaan lapseni riutuvat äidin hellän huoman ja pehmeän poven ollessa jossain itsekkäästi hummaamassa helkkari soikoon.

Ei sano koskaan kukaan että onpa tosi kiva, kun sulla on sellainen työ, että pystyt arjessa joustamaan lastesi tarpeiden mukaan! Ihan sama jos koko viime vuoden pystyin lähettämään tyttären kouluun ysin aamuina, mutta kun toukokuussa olin viikon lietsussa niin kyllä siinä varmaan hylkäämisen kokemus punnersi pintaan, kun olin päivinä poissa yli kuopuksen ikävuosien ja mitä kaikkea. Koko viikon tuijottivat molemmat haikeina kuvaani ja halivat kylmää tyynyä toivoen, että sen muhkurainen pinta olisi äidin ihanaa selluliittia.

Karsastan omakohtaisesti melko voimakkaasti kaikkea vanhemmuuspuhetta, koska mulle on melko lailla sama, miten jengi hoitaa jälkikasvunsa, kunhan järkeä on jonkun verran päässä, lapsella on aina joku välittävä hoitaja ja joku tolkku hommassa ylipäänsäkin. Mutta kyllä sanon sen että on moralismi tiukkaan juurtunutta ja opit myös, siltä tieltä kun poikkeat niin jessus sentään. Parhaimmin tietäjät ovat usein niitä, jotka myöhemmin oppivat, etteivät ole tienneet vielä mitään.

Kuulostan ehkä provosoituneelta mutta en ole. Tämä on vain havainto, jota pohdin ääneen.

Oikea asiani on se, että blogini jalkautuu syksyn mittaan Suomen kiertueelle! Jätän jälkikasvuni kyynelsilmin kaipailemaan! Tai, arkisemmin ilmaistuna, mulla on työmatkoja ja käyn siis

Turusa
Joensuusa
Hessoisa
Kuopijosa

Jos on jotain kivaa suositeltavaa tai muuta jännää niin laitapa koodia!