Ötökkähotelli ja muuta.

Aloha. Olen elossa ja äärimmäisen tyytyväinen siitä, että kevään iso rypistys (kombinaatio erinäisiä velvollisuuksia, kaksi reissua, työtä jne) on rypistetty ja palannen myös blogimaailmaan jorisemaan huonosti jäsenneltyjä Viisauksiani.

Olen viemässä (kipsattua, kuinkas muutenkaan tämän sähellyksen keskellä) kuopustani vuositarkastukseen neuvolaan eli tervehdin nyt lyhyesti kukkakuvin. Tai no, ehdin varmaan jorista kepeästi tässä välissä.

Ai että on ihanaa, ettei mulla nyt oo tiedossa älytöntä listaa velvollisuuksia. Ehdin vielä pienen hetken nauttia keväästä ennen kuin se muuttuu kesäksi!

Pihallahan on ihanaa keväisin. Se on mulle tärkeää aikaa. Toivoin sormet ja varpaat ristissä, että mun Suomesta poissa ollessa olisi viileää, jotteivät tulppaanit ehtisi kukkia. Toive toteutui, mutta nyt ne aloittelevat. Juuri sopivasti.

Mulla on etupihalla tällaista söpöä parvitulppaanien, tetenarsissien ja heräilevien saniaisten ryöpytystä.

Korkeammalla kohottelevat tulppaanit erinäisissä suloisissa sävyissä.

Laitoin jo aiemmin orvokkeja tyhjiin väleihin piristämään vielä tuolloin tyhjää penkkiä.

Tulppaanit sanoo että moro!

Tere!

Takapihalla taas on vielä helmililjakukinta kesken. Olen unohtanut tsekata, mitä lajiketta nämä ovat, vaikka multa kysyttiinkin asiaa, mutta tsekkaan. Aika selvää silti että näyttäviä!

Narsissi sanoo moikka!

Kirjopikarililjat on vuodesta toiseen ihania keväisiä ilahduttajia. Runko tuossa keskellä kuuluu vartetulle mustaherukalle. Yritän sijoitella sinne tänne pieneen pihaan syötävää.

En koskaan aiemmin tajunnut, ettei ole mitään järkeä tuoda reissusta tuliaisia (ellei sitten löydä jotain oikein tarpeellista tai spesiaalia). Tällä kertaa tein poikkeuksen ja jälkikasvu sai rakentaa ötökkähotellin.

Nyt ötökkähotelli on perustettu pilvikirsikkaan.