Nokkosia

Missäpä lienee puuhakkuuden ja suorittamisen ero? Huomaan, että mulla on nyt koko ajan tarve saada aikaan ja tehdä maailmaa valmiiksi, vaikka maailmahan ei koskaan valmistu. Klassinen oire vanteesta päässä. Yrittänen hankkiutua siitä eroon.

Toisaalta, monet saavat suurta tyydytystä siitä, kun asiat ovat järjestyksessä. Kuulin vasta juttua luonnonmukaisesta pihasta, josta kaikki muut taloyhtiön asukkaat halusivat eroon. Minun silmääni piha oli oikeastaan aika kiva, mutta luonnonkin kanssa puuhastellessaan ihmisellä on tarve nähdä siisteyttä ja symmetriaa siellä, missä sitä ei ole. Tällä viikolla hävetti taas vaihteeksi, kun kotona oli apua keittiön puolella ja siellä vaan kaikkea sekasotkua. Välillä sitä miettii, että miten tää homma ei oo yhtään paremmin hallussa? Sitten taas muistaa erinäisiä olosuhteita, arjen myllerrystä. Tämä on oikeasti kesyttämätöntä ja villiä, ei parturoitua ja reunustettua niin kuin säntillisesti hoidettu rivitalopiha.

Tänään tehtiin nokkoslättyjä ja sain aivan pienen tyydytyksen siitä, että villivihanneksiakin on noukittu. What? En tosiaankaan halua suorittaa elämää tällä mentaliteetilla.

Voin silti sanoa, että olivat hyviä ja saatiin vitamiineja. Sääkin on soma. Onnistuin kirjoittamaan tän, vaikka koko ajan joku karjuu. En pysty tuottamaan tässä huudossa yhtään järkevää virkettä. Kyllä tää tästä.