"Ihana brunssi ystävien kesken"

Akkojenlehdissä näkee toisinaan ateriakokonaisuuksia, joiden ääreen ystävät kokoontuvat ilakoimaan. Kepeässä puheensorinassa aika kuluu kuin siivillä!

Päätin testata konseptia: voinko vääntää itselleni naistenlehden markkinoiman elämäntavan valmistamalla ateriakokonaisuuden? Päädyin Kotivinkin brunssiehdotukseen.

Juttu antoi ymmärtää, että emäntä herää hieman liian myöhään aamulla: hups, aamiaisaika taisi mennä jo. Katsos, lounasaikakaan ei vielä ole. Kutsutaanpa rennosti ystäviä koolle!

Sitten emäntä (tai isäntä) teleporttautuu aikakoneella 13 tuntia taaksepäin vääntämään briossitaikinaa (pullan oloinen leipä, ranskalaisten herkkua) ja rennosti hän aamulla vain lykkää leivän uuniin samalla kun valmistaa brunssin öbaut seitsemän muuta kokonaisuutta. Luultavasti emännän mies valmistaa samaan aikaan ohjeessa mainittua marmeladia, joka tehdään mm. kilosta appelsiineja, eikä varmasti ole niin kiinnostunut Prisman pihalla olevasta lasten kiipeilytelineestä, että aika menee hieman napakaksi ja "laadukas marmeladi" tulkataan kauppalistasta Saarioisten eineksen makuiseksi marmelaatiksi. Ei sillä että tekisi mieli moittia, on varmaan ollut riittävän hikoiluttavaa metsästää dijonsinappia. (Kyllä on joku etelän pelle tehnyt reseptin kun ei kotimainen kelepaa. Ei sillä että perussuomalainen olisin.)

Emännän konseptoima perheen laatuaika aterian äärellä ("oon ihan vihanneksena, ei pysty pyytämään ketään kylään") bugaa siitä syystä, että reseptissä vaaditut ystävät korvataan liikaa lastenohjelmia kytänneillä (brunssin valmistus vaatii uhrinsa) alaikäisillä, jotka ovat makuelämyksiä odotellessaan vetäneet puoli pussillista ruisleipää ja ovatkin valmiita siirtymään suoraan jälkiruokaan eli viinirypäleisiin. Nuorimman ruokailijan uhma pyrkii parahultaisesti esiin, joskin eskaloituu vasta siinä vaiheessa, kun on vanhempien aika siemailla rauhassa kahvia samalla kun kylläiset ja brunssia suuresti kehuneet silkohapset tekevät jotain äänetöntä ja kehittävää puuhaansa, esimerkiksi kokoavat sanattomasti palapeliä. 

Otetaanpa sitten tällaisen ostetun elämäntavan hyvät puolet:

* on oikeasti kiva kokeilla ateriakokonaisuuksia

* on kiva kattaa pöytä

* on kiva valmistaa evästä silloin, kun ei ole kiire

* itse tehtyä mysliä on kokeiltava uudelleen!

Otetaan sitten huonot puolet:

* kellä on varaa tällaiseen ruoanlaittoon? raaka-aineet tulivat kalliiksi

* kyllä arvostaisin oikeastikin korkeampaa kotimaisuusastetta, vaikka esimerkiksi peruna-avokadosalaatissa olikin ihan fiksusti tärkeimmät raaka-aineet eli peruna ja punasipuli kotimaisia ja puolestaan avokado ja kaprikset tuontitavaraa (kapris säilyke eli hävikki oletettavasti pienempi)

* ei ole kellään niin täydellinen elämä, että tällainen brunssi syntyisi kevyen spontaanisti myöhäisen heräämisen jälkeen. Valehtelua on tällainen naistenlehtien elämäntapa.

* seuran valinta ei osunut täysin nappiin

Esitellään lopuksi antimet.

Tässä se mainitsemani briossi. Ohjeita löytynee netistä ja oikeasti kokeilemisen arvoinen juttu! Tämän kanssa söimme briejuustoa ja tuota hillon kaltaista einestä.  

Taustalla suolaisia spelttimuffineja, jotka väänsin erinäisistä tähteistä eli laitoin sekaan aurajuustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja paprikan. Itse asiassa ihan näppärä tapa hävittää purkin loppuja.

Kasvispaistos, jossa kananmunia ja kalamataoliiveja sekä peruna-avokadosalaatti.

Itse tehty mysli, joka on niin hyvää, että kerron heti:

Laita erinäisiä siemeniä yhteen, esim. aurinkonkukansiemeniä ja seesaminsiemeniä, kutakin desi, ja myös niin kuin tässä reseptissä mantelilastuja. Laita sekaan kaurahiutaleita pari kolme desiä, ja mitäs muita sattumia haluatkaan sekaan. Tee puolesta desistä hunajaa, parista teelusikallisesta inkivääriä, parista ruokalusikallisesta vettä ja ruokalusikallisesta öljyä sekoitus, jonka sotket tasaisesti siemeniin ja hiutaleisiin. Paahda uunissa vartti ja kääntele välillä. On hyvä.

Näin muka fiksusti lähdettiin aterioimaan.

 Vielä pakollisia kukkaherutuskuvia.