No juu, olen siis palannut arkeen ja miettinyt, että tässähän sitä touhutaan arjen melskeissä normaaliin tapaan. Mutta välillä olen huomannut, ettei koneen kuljettaja ole paikalla vaan kulkuneuvo etenee autopilotilla. Keskeneräisiä virkkeitä, katoavia tavaroita, pitkiä tuijotuksia kaukaisuuteen.
Tulppaaniaika on oikeastaan mainio aika tälle arjen ponnistuksista toipumisille (ja jatkoselviämisille – hommat jatkuvat ensi viikolla sairaalareissun yms. merkeissä eli arjen kuvioita saa säätää jonkin verran, osa jengistä jää myös lomille ja joka tuutista tursuaa jotain tavaraa). Voi nimittäin kohdistaa harottavan katseensa kukkiin.
Tässä muutamia kuvia etupihalta. Lupaan itselleni parhaani mukaan levätä ja touhuta työterapian merkeissä viikonlopun buutatakseni kovalevyni. Lähdenkin tästä tekemään tilkkutyötä. Arvelisin palaavani piakkoin asiaan. Tai siis alan haromaan, josko päässäni olisi jotain asiaa. Krooh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!