Kirppisten kautta ytimeen

Mulla on varaäiti, joka tykkää eri maissa käydessään tutustua marketteihin. Niissä näkee kansan sisimpään, kuulemma. Ulkomailla ollessani tykkään toki itsekin piipahtaa erityisesti ruokaosastoilla, mutta kansan kuluttamisen sijaan mua kiinnostaa enemmän se, mitä heitetään pois.

Töiden jälkeen ehdin käväistä tänään kirpputorilla. Karjalaiset eivät päässeet yllättämään, samaa bulkkia kuin meikäläisissäkin kirpputoreissa, pienin ilahduttavin mummohöystein. Retrolakanoiden ystäville olisi löytynyt kivoja tyynyliinoja, lakanoita ja verhoja euron parin hintaan, itse harkitsin hetken menkkahaukan kamelinväristä mekkoa.

Jos keräisin näitä Arabian blogeista tuttuja pikkukuppeja, olisin muuten todellakin tuohon hintaan ostanut!

Oikeastaan ainoa juttu, jonka olisin halunnut ostaa, oli tämä. Ei tullut mieleen välittömiä käyttötarkoituksia.

Tunnustan, että kävin kesän aikana aika monella kirppiksellä. Enimmäkseen pidin kukkaron pivossa, mutta viime viikonloppuna veri pakeni aivoista, jotain tapahtui, ja alla olevassa kuvassa seisova pöytä muutti mun luo, ukkossateessa, pyörän peräkärrykuljetuksessa. Joo terve moi mun kaikille tavaran vähentämisaikeilleni.

No mutta, ei haittaa yhtään, ja tämä päivitys oli nyt tämmöinen tyhjänpäiväinen höttö, ei haittaa sekään.

Huomenna seuraani liittyy eräs kollega, jonka kanssa olen hieman ystävystynyt. Olenkin jo odotellut, että tapaisimme jälleen. Äsken kävin hotellin uima-altaassa ja ryhdyin tässä sitten miettimään, joko tämä koe-eläimen aika olisi ohi. Meikäläistä ei ole luotu kliiniseen ympäristöön, joka ei tarjoa virikkeitä. Ruokakin maistuu yksin pahvilta. Lounaaksi voitelematonta jälkiuunileipäpalaa järsin. 

No okei, on aika rauhallista, ja oli aika jännää katsoa päivällisaikaan Areenasta viihdettä. Ja onhan tämä virikkeettömyyskin aika puhdistavaa. 

No, nyt se kuitenkin loppuu. Seuraavat kolme päivää hurjaa hulinaa.