Harmaapantteri

Tänään oli töissä väsyttävä päivä. Oli palautekeskustelua ja työn arvioimista ulkopuolelta. Puhuttiin työhyvinvoinnista ja sain ohjeen, että raskaassa työssä täytyy olla hedonistinen vapaa-aika. Ja muun elämän pitää olla kunnossa (miten senkin saa automaationa pidettyä, tilaamallako?).

Jos tuntuu, ettei elämänmenolle pärjää, on usein paras puuhata kahta raivokkaammin. Liekö se peräänkuulutettua hedonismia sitten? Tätä mekkoa olen suunnitellut ommeltavaksi jo pitkään, mutta nyt sain sen aikaiseksi! Ohje on Burdasta (2/2014) ja alkuperäinen on kiinankreppiä, tämä Eurokankaan viskoosia.

Yhtenä jujuna ovat helmassa ja hihansuissa olevat rispaantuvat repaleet, jotka antavat mallille luonnetta.

Taustalla näkyy myös hieman vaisuhkosti syysleimuni kukintaa. Aika kultainenhan se on, kukkii nyt, kun muut jo hiljentävät tahtia. No, on mulla parvekkeella gladioluksia ja aitoelämänlankaa, ja mun Piilu-kärhö kukkii myös!

Tässä on taas vähän tätä tosielämän meininkiä. Mekko on rutussa ja aikaa kuvien ottoon oli noin 20 sekuntia. Nämä on otettu kamerakännykällä ja tuo etuhalkiokin irvistää. Voi video. Ihan sama. Ei tämä välinpitämättömyyttä ole, elämää vaan.

Ja mekon yläosassa on tosiaan kaulus.

Tässä näkyy vielä vähän repaleita ja haa, tää kangashan on itse asiassa pienikuvioista eläinkuosia. Musta ihan hauskasti ajassa, en silti näytä siltä kuin olisin eläinteemaan verhoutunut abiturientti kuorma-auton lavalla. Että ihan suorastaan tyylikkääksi tässä itsensä tänään tunsi. Lisää näitä huolellisuutta vaativia projekteja vaan, kunhan ompelukoneella mennään, kyllä pärjään.

Yksi maailman ilmiöistä on se, etteivät tunnit meinaa riittää. Siksi huoleton mekon ompelu on just tärkeää, ei voi olla aina kiire ja hätä.

Pitänee miettiä lisää hedonismia. Että elämä olisikin nauttimista varten?