tiistai 15. heinäkuuta 2014

Yli kuusi vuotta sitten

Ehtoisa proudly presents: yli kuusi vuotta lankakorissa lojuneet virkkaukset... Kun esikoiseni oli vauva (mobiililaitteellani kirjoitin vahingossa vaiva, kevyttä freudilaista...? Ehkei sentään), mulle iski tekemisen pakko. Selailin puutarhakirjoja, sillä olin saanut eka kerran elämässäni oman pihan (joskin menettänyt ihanan lasitetun parvekkeen), jonka keskeisenä elementtinä oli keskelle pihaa kaivettu näivettynyt äitienpäiväruusu sekä onneton, riutuva koristeomenapuu. Molemmat saivat mahdottomina tapauksina mennä, ruusu itse asiassa muuttopäivänä, neljä päivää ennen synnytystä, raivokkaalla tarmolla. Ruususta huolestuneille tiedoksi, se jatkoi elämäänsä äitini ruusupenkissä ja taisi pykätä jokusen kukankin.

Mutta nyt taisin tehdä aikahypyn. Siis, ollessani kotiäitinä ensimmäistä kertaa, ryhdyin virkkaamaan. Olin nähnyt Vepsäläisellä soman torkkupeiton ja minimiäitiysrahalaisena pidin sen hintaa ruokottomana. Tuonhan tekisi itsekin... Ja hienosti sain nyt kuuden ja puolen vuoden jälkeen laitettua tyynyt virkkausteni sisään. Jee!

Ja juuri samainen tytär huikkasi menevänsä parvekkeelle lukemaan Roope-setää, tyyny pään alla. Mihin aika onkaan mennyt? Miten koulun alku saakaan mut toistuvasti sentimentaaliseksi? *huokaus*

Parvekkeella on mukavaa näin heinäkuussa, vaikka pikku pihakin löytyy.

Surullisenkuuluisat tyynyt. Toisen sisällä on vössähtänyt vauvamakuupussi äitiyspakkauksesta.

Vinkkiviitonen: huonekasvit vahvistuvat ulkosalla! Joskaan ei kannata lykätä heti armottomaan aurinkoon.

Enkelinsiipi on kukkinut koko kesän ulkona.

Takapihalta löytyvät varsinaiset hienohelmani. Pioni kukkii nyt toista kertaa.
Huom. taustalla pilkistävä pallogrilli, joka on edellisten asukkaiden jämä. 

Onhan se kaunis, mutta...

...juuri avautumassa oleva se vasta mielikuvitusta ruokkiikin!

Jalopähkämö on kestävä maatiaisperenna.

Ja tämä angervoni hurmaava pörriäismagneetti.

Viime kesänä nikkaroitu terassi (täkäläisittäin patio) on osoittautunut hintansa väärtiksi. Pidän tästä pehmeästä rakennetun ja kasvavan kontrastista.

Aivoni palaavat lepotilastaan ensi viikolla.

2 kommenttia:

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...