Mutta nyt taisin tehdä aikahypyn. Siis, ollessani kotiäitinä ensimmäistä kertaa, ryhdyin virkkaamaan. Olin nähnyt Vepsäläisellä soman torkkupeiton ja minimiäitiysrahalaisena pidin sen hintaa ruokottomana. Tuonhan tekisi itsekin... Ja hienosti sain nyt kuuden ja puolen vuoden jälkeen laitettua tyynyt virkkausteni sisään. Jee!
Ja juuri samainen tytär huikkasi menevänsä parvekkeelle lukemaan Roope-setää, tyyny pään alla. Mihin aika onkaan mennyt? Miten koulun alku saakaan mut toistuvasti sentimentaaliseksi? *huokaus*
Vinkkiviitonen: huonekasvit vahvistuvat ulkosalla! Joskaan ei kannata lykätä heti armottomaan aurinkoon.
Takapihalta löytyvät varsinaiset hienohelmani. Pioni kukkii nyt toista kertaa.
Huom. taustalla pilkistävä pallogrilli, joka on edellisten asukkaiden jämä.
Huom. taustalla pilkistävä pallogrilli, joka on edellisten asukkaiden jämä.
Viime kesänä nikkaroitu terassi (täkäläisittäin patio) on osoittautunut hintansa väärtiksi. Pidän tästä pehmeästä rakennetun ja kasvavan kontrastista.
Aivoni palaavat lepotilastaan ensi viikolla.
Ei vitsit kuinka hauskaa luettavaa 😊 t. Uusi ehdoton lukijasi!
VastaaPoistaKiva kuulla ja tervetuloa!!!
Poista