Kotiasu & pyhä läskiviha

Olen aina pitänyt leggareita keisarin uusina vaatteina: tiedättekö, että kuljette ympäriinsä kalsaripöksyissä? Hih hih. Samalla olen kadehtinut rennon näköisiä lomalaisia, jotka seikkailevat marketin hevi-osastolla leggareissa ja löysässä yläosassa. Niin puristamattoman ja peittävän, mutta samalla ajanmukaisen näköistä, toisin kuin omat loma-asukokonaisuuteni, jotka ovat koostuneet lähinnä vastaan tulleista vaatekappaleista ja näkymättömyysviitasta (toivoisin, mutta näin ei ole).

Kokeilin siis itsekin ommella itselleni housukalsarit, jotka voisivatkin olla suomalainen vastine leggingseille (nimi kertoo kaiken: "joo tiedän, ne näyttävät kalsareilta, mutta hähää, eivät ole, sillä näiden nimi on housukalsarit).

Kunnianhimoinen ajatukseni on, että niinä päivinä, kun oikeasti haluaisin vain hillua iltaan saakka pyjamahousuissani tukka harakanpesänä, voisin panostaa edes hiukan ja vetää jalkaan housukalsarini. Pyrkiessäni ajanmukaisuuteen yhdistäisin nämä valkoisten tennareiden kanssa. No, mulla ei ole just nyt sellaisia, joten mallasin tanssikenkieni kanssa. Sitä paitsi tilasin vasta itselleni valkoiset tennarit, olin sillä lailla raju ja uhmamielinen tossa yksi ilta.

Kangas on Käpysen Neiti Hirsi. En yhtään tiedä, mitä ajatella siitä, se päätyi mulle. Mutta jotenkin nää legsut, tarkoitan housukalsarit on musta ihan vängät.

Toinen juttu sitten, se yläosa. Haluaisin, että mulla olisi rento yläosa, joka sopisi sukkisten ja korkojen sekä yhtä lailla housukalsarien kanssa. Kokeilin tällaista collegesta, mutta säkkimäinen tämä on. Nyt te trendikkäämmät, kun oma muotisilmäni on jäänyt silmäilemään jotain 2000-luvun alkupuolen muotia, kuuluuko näiden olla säkkimäisiä ja muodottomia (sehän tavallaan oli se toive) vai pitäisikö kurvata saumurilla jonkin verran sisään? Kuvassa ei näytä siltä, miltä pahimmillaan liikkeessä ollessaan.

Tämä kuva antaa hieman osviittaa säkkimäisyydestä, joka on toisaalta onni, sillä pitkästä aikaa mulla on peili- ja valokuvaviha. Olen antautunut kesämenoihin niin, että näytän aivan kamalalta, ja musta on kamalaa ajatella näyttäväni kamalalta, sillä haluan ajatella näyttäväni kivalta, ja tietenkin välittää samaa fiiniä fiilistä tyttärelleni. Vaikka muodokkaat naiset näyttävät minusta kivalta, kunhan vain kantavat kurvinsa nokka pystyssä, en ole itse jäätelöllä paisutettuna erityinen ilo silmälle. Voi huokaus. Olen mennyt parissa kuukaudessa (tällaiselle yli kolmekymppiselle suunnatusta) ihannepainosta selvästi yli. Voi räkä. Harmittaa. Ja tällaisia pinnallisuuksia tässä jaarittelen, sekin vielä.

Syytän kesän epäsäännöllisyyttä ja löllöjä kesäherkkuja. On siis syitä toivoa syksyä joskus saapuvaksi! Sitä ennen annan tämän säkin peittää kaiken!