Helteet vain jatkuvat ja kasvimaakin tuottaa jo hyvin satoa. Olen ollut koko viikon töissä ja yritän vielä karistaa työmietteitä vähemmälle, ajatukset kun tuppaavat harhailemaan analyyttisempään suuntaan.
On ollut aika jännä jälleen havaita, kuinka jakautunut minuus mulla edelleen on. Tähän vuoteen mahtuu kaksi keskenään yhtä stressitöntä jaksoa: aika, jolloin asuin ulkomailla ja keskityin vain töihin sekä aika, jolloin olen ollut kesälomalla ja keskittynyt vain kotiin ja lapsiin. Molemmat pyöristettynä, sillä tottahan ajanjaksoihin on sisältynyt kaikenlaista muutakin säätöä.
Kesäloma on ollut naisellisemman, pehmeämmän olemisen aikaa, johon liittyy kehollinen itseviha. Työntekijänä miellän itseni mieheksi, vaikka todellisilla sukupuolirooleilla lienee vain vähäinen yhteys tuntemuksiini. Mies myös pitää kehostaan, sillä hänen kehonsa on toimijan. Naisen keho elää muille, se ruokkii, siistii, puuhaa.
Tällä viikolla olen tehnyt pitkiä päiviä ja siksi mies sai temmeltää valloillaan samalla, kun naiselle ei jäänyt aikaa hoitaa hommiaan. Se oli hätää kärsimässä ja syyllisyyttä potemassa, vaikka mies lähti mielellään kokousvieraiden kanssa baariin. Sama mietityttää syksyssä: hermostuuko jompi kumpi ajan puutteeseen?
Olen ahne ja haluan kaikkea: haluan olla mies ja nainen, kotona ja töissä, pehmeä ja kova, lempeä ja viiltävä. Kehoja on yksi, mieliä monta.
Taas mielenkiintoisia havaintoja.
VastaaPoista