Pirttihirmu peilissä

Kyllä meni huvituksen puolelle, kun yritin peilin kautta kuvailla hihatonta paitaa, jonka sain tänä iltana loppuun. Meikämandoliinon itseironia ei riitä itselaukaisijalle poseeraamiseen, mutta ihan höpöhommiksi menee näköjään peilinkin kautta.

Sain kaverilta hänen hylkäämänsä Mirkka Metsolan hihattoman paidan, josta otin mallia tähän omaan ompeluuni. Ajatuksena on löysähkö teltta, joka vartalon mutkia mukaillen laskeutuu lanteille. Siitä on perspuolen pudotus pidempi kuin etupuolen. Kangas on Marimekkoa Rovaniemen tehtaanmyymälästä.

Tämän kanssa on mennyt iltatolkulla aikaa, sillä olen jäänyt koukkuun Pylly paljaana -sarjaan. Niinpä olen ommellut vain pienen hetken silloin, toisen tällöin. Pyllyohjelmaa kannattaa itse vilkaista Yle Areenalta, tosi hauska! Sopii mulle erittäin hyvin siksi, että mietin jotakuinkin pakkomielteisesti raha-asioita. Ilmeisesti se on inhimillistä, nimittäin eräs ystäväni, rahapulassa kärvistellyt kolmen lapsen isä, kertoo myös miettivänsä, vaikka pahin on jo ohi. Keskustelimme jonkin aikaa innostuneesti siitä, kuinka ilmaiseksi saatu kalasoppatonkka päätyi ensin useaksi ateriaksi ja sitten vielä koiran ateriantapaiseksi. Kyllä on höpöhommia raha-asioidenkin miettiminen.

Kyllä ei ole mulla muutenkaan olleet ajatukset tasapainossa. Synkänpuoleiseksi tahtovat mennä. Joskus tuntuu siltä kuin yrittäisin sovittaa hyväosaisuuttani synkkyydellä. Tän pitäis relaa, mutta toisinaan helpommin sanottu kuin tehty.

Meikäläisestä ei kyllä muotifotaajaa saa. Paitakin ihan rutussa...Tää mun kuvabloggaaminen on vähän kuin seksi, paljon pitää jättää mielikuvituksen varaan.

Tässä huomatkaa jalka. Opin mun kaverin 5-vuotiaan tyttären posesta.

Nooh tästä taidekuvasta nyt ainakin näkyy sitten se takaosaston pituus.