Kasvisvoittoinen ruokavalio osa 1

Hyvä ystäväni lähestyi minua kysymällä, voisinko antaa hänelle vinkkejä vegeruokavalioon. Hän oli erehtynyt katsomaan dokumenttia eläinoikeuksista ja saanut armottomat morgulat, joiden seurauksena aikoi jättää kanan sikseen. Muutenkin minulta kysytään aiheesta toisinaan, oli kysyjän ruokavalio mikä hyvänsä. Joten seuraa: käytännön sanelemana ajatuksia kasvispainotteisesta ruokavaliosta.

(50 Shades of Carrot eli tänään suuhun joutunutta palstan porkkanasatoa.)


Ensin oma taustani ja hieman termistöä. Olen itse lopettanut lihansyönnin vuonna 1997, kokolailla 15,5 vuotta sitten. Kahdeksan vuoden ajan ruokavalioni oli lakto-ovo-vegetaarinen, eli söin maitotuotteita ja munia. Vuonna 2004 vatsani oli niin ärtynyt maitotuotteista, että jätin ne ja otin tilalle kalan. Vatsa on sittemmin sietänyt maitoa, mutta kala jäi ruokavalioon ja niinpä ruokavaliotani kuvaa sana "pescatorian", eli kalaa syövä vegetaristi. Mutta koska eihän tuo mikään sana ole, sanon vaan olevani kasvissyöjä, joka syö kalaa.

Meillä kotona ei ole koskaan lihaa muille kuin kissalle ja kaloille, mutta lapseni syövät kodin ulkopuolella riistaruokia. Monissa vegeperheissä lapset syövät lihaa, mutta minulle ajattelu ei ole sopinut edes nieleskelyn ja puhinan jälkeen. Jokainen tekee näissä asioissa omat ratkaisunsa ja mielestäni tärkeintä olisi vähentää lihansyöntiä, MIKÄLI syö sitä runsaasti. Tähän on selkeät terveysperusteet, mutta toki itse ajattelen myös tehotuotantotaloutta ja siihen liittyviä kimurantteja kysymyksiä.

Tällä kertaa kerron hieman käytännön sanelemaa arkitietoutta proteiineista, jotka monipuolisesti käytettynä korvaavat lihan. Kalan jätän tällä kertaa ulkopuolelle sillä huomiolla, että WWF:n lista yleisistä ja kannaltaan vaarantuneista kaloista on erittäin pätevä kalavalintoihin. Toki se myös valitettavasti tarkoittaa, etteivät norjalainen lohi ja tonnikala ole ne parhaimmat vaihtoehdot.

KANANMUNA. Kaikki kasvissyöjäthän eivät munia syö, mutta aika yleistä on pitää ne ruokavaliossa munien monipuolisuuden vuoksi. Kananmuna on mainio proteiinin lähde ja käytän sitä niin yksinkertaisesti keitettynä, kananmunakastikkeena (valkokastike, jossa pilkottua kananmunaa, tarjotaan vaikka perunoiden kera), munakkaana (kätke sekaan kaikki jääkaapin jämät), osana wokkia kuin tietenkin myös leivonnassa. Kasvishampurilaisiin paistan monesti kananmunan sekaan, ja toisinaan puolitan kananmunia ruokaisiin salaatteihin. Pieni maailmanparannusmahdollisuus: osta luomua! Vaikken ostakaan läheskään aina luomutuotteita, ostan aina luomukananmunia.

SOIJAROUHE eli kasvissyöjän jauheliha. Käytä turvotettuna jauhelihan tapaan tomaattipohjaisessa pastakastikkeessa tai pyöräytä makaroonilaatikko kasvisversiona. Itse lisään makaroonilaatikkoon aina soijan ja kasvisten lisäksi aurinkokuivattuja tomaatteja tuomaan mehevyyttä ja makua.

KIKHERNEILLÄ on helppo jatkaa palkokasvien maailmassa. Herkullisia valintoja ovat vaikkapa helppovalmisteinen hummus tai paistos, jossa on esimerkiksi sipulia, valkosipulia, pinaattia, paprikaa ja kikherneitä. Kun tarjoilee ruoan vaikka kokojyväriisin, bulgurin tai kuskusin kanssa, saa nopean ja täysipainoisen aterian helposti.

MUUT PAVUT ovat käteviä niin tölkkimuodossa kuin itse keitettynäkin. Keitettynä ne tulevat hyvin edulliseksi. Pavut käyvät salaatteihin, patoihin ja keittoihin. Klassikkoja ovat vaikkapa chili sin carne, chili con carnen serkku. Herkullisia ovat myös papupihvit, jotka pakastettuna ovat jokaisen vegemamman arjen pelastus.

TAVALLISET HERNEET ovat edullisin ruoka, mitä keksin. Keitän yhdestä liotetusta pussillisesta tunnissa sellaisen sopan, jolla ruokkii neljää ihmistä 2,5 päivää. Suosittelen tosin pakastamista, koska hernekeiton vetäminen päivätolkulla alkaa ketuttaa. Parhaimmillaan sinapin ja hyvän voileivän kaverina.

LINSSEJÄ löytyy lähes joka kaupasta ja suosittelenkin kokeilemaan punaisia linssejä. Niistä valmistuu ihana tomaattipohjainen keitto tai pastakastike. Linsseistä tykkää monesti lapsetkin (meillä raukat joutuvat syömään kaikenlaisia sooseja, joten nyt yleistän aikuisten oikeasti muihinkin kuin omiini).

SIENET ovat herkullisia, jos niistä tykkää. Karsastaja voi maistella herkkusieniä, hieman edistynyt paistelee shiitakesieniä wokkiin tai pyörittelee niitä sipulin kanssa pannulla, tai mikä ettei pyöräyttää kermakastikkeen. Hieman kokeneempi kokeilee jo portobellosieniä vuohenjuustolohkon kanssa tai noutaa sienensä itse metsän siimeksestä. Ihania herkkuja ovat sienikeitot, kermaiset sienikastikkeet ja sienirisotot.

JUUSTOT tuovat usein sen tarvitun suolukan lisän ateriaan kuin ateriaan. Punajuurikeitosta tai -paistoksesta tulee herkullisempaa aura- tai vuohenjuuston kera, juustot lisäävät myös salaattien ruokaisuutta. Ovathan juustot myös kovan rasvan lähettiläitä, mutta hei, onhan kalsiumiakin...Ja onhan ne niin hyviä...(ja aika epäekologisia).

TOFU sopii itselleni lähinnä wokkeihin, marinoituna salaatteihin, sushirulliin ja pihvimäisesti paistettuna. Maailman suurin tofufani en ole, mutta aina silloin tällöin törmään maukkaisiin resepteihin. Parhaimmillaan tofu on mausteisissa ruoissa, esimerkiksi thaimaalaistyyppisissä keitoissa se on suorastaan herkullista.

SIEMENET JA PÄHKINÄT ovat omiaan salaatteihin, mutta myös ruokiin. Kokeilla voi vaikka kevyesti paahdettujen cashewpähkinöiden lisäämistä wokkeihin tai suolattujen maapähkinöiden (ei muuten taida oikeasti olla pähkinä, vai muistelenkohan ihan väärin...) ropsauttamista salaattiin tai lämpimän ruoan päälle. Teen myös toisinaan herkkuja pähkinäkeksejä.

KASVISMAKKARAT JA VASTAAVAT. Yksi arkikeittiöni gurmeeäpöksistä on soijanakkikeitto. Kasvisvalmisteita on jos jonkinlaisia, ja jos ei ällötä, voi niistä kokata vaikka miilunpolttajan pastaa,  schnitzeliä, nugetteja, burgereita, pullia ja mitä vielä. Viime kesän uutuudesta soijachorizosta pidin kovin. Osa ei syö näitä siksi, että ovat ilmeisesti jotain kautta kovinkin monikansallisia tuotteita. Minulta ette Hälsans Kökin kasvistuotteita vie!

Mainitaan vielä 

QUORN, uusi tulokas, josta kerroin ihan pari päivää sitten.

Koostan ateriat niin, että päivän aikana yhdessä ateriassa pitää olla runsaasti proteiinia, toisessa riittää kohtuullisempi määrä. Jos siis syö lounaalla hernekeittoa, voi päivällisellä syödä vaikka pinaattipastakastiketta, jossa puolestaan on hyvin rautaa.

Jos aihe kiinnostaa, kuulisin mielelläni vinkkauksia, mitkä ovat kasvisruokavaliopainotteisuuden ongelmakohtia tai miellyttäviä haasteita. Kuulen myös mielelläni lisätietoutta, jos vaikka unohdin jotain oleellista. Ruoka-tägistäni löytyy useita kasvisruokareseptejä ja kirjoittelen niitä erittäin mielelläni tänne lisääkin!

Loppuun esitellään vielä kasvimaani kaunottaria:

Eli mustajuuria! Häh, miten niin eivät ole nättejä.... Nämä oli aika herkkuja keitettynä voinokareen ja suolaripauksen kanssa.

Kai tämä on To Be Continued, ellei aihe saa täystyrmäystä kansalaisten keskuudessa...