Ensinnäkin: Taika-Singer päätti käynnistyä, vastahankaisesti mutta varmasti kuin suomenhevonen! Sen käynti oli pehmeää ja tasaista, mutta ompeleet mitä sattuu. Sain jo melkein yhden jutun ommeltua, esittelen sen sitten valmiina. Yhden resorin kanssa meni näpertelyksi eikä ratkojaa ole (hankintalistalle...vai olisko jollakulla ylimääräinen?), mutta oma vika, että lähdin surauttelemaan ilman harkintaa. Taika-Singerin ompeleen säätö on rikki, mutta soitin konehuoltoon ja kuulemma kyse on haurastuneesta käpälästä. Se maksaa kympin ja huolto lähemmäs seitsemänkymppiä, mutta minä ja Taika-Singer lähennyimme eilisiltana, joten...
Jotenkin mua jatkuvasti ahdistaa, että elämäni piirit ovat niin pienet enkä mieti mitään Suuria ja Merkittäviä. Sitten taas toisaalta pidän näitä käsityöjuttujakin jotenkin entisaikaisina, talven puhdetöinä, joiden ääreen naiset kokoontuivat pirtissä ja varmaan saivat siinä samalla hieman omaa aikaa. Suuret ja Merkittävät kietoutuvat herkästi tuottavuuteen ja talouteen ja sitä kautta kulutukseen, siinä missä koti ja perhe ovat seinien sisällä, yksilötasolla. No eihän ne mitään suurta filosofiaa tietty ole.
Kyllä mua joskus ahdistaa, etteivät naiset kirjoita suuria yhteiskunnallisia romaaneja vaan piipertävät yksilötason kuvauksissa, kauniisti ja lyyrisesti ehkä, mutta eivät yllä "korkeammalle". Tämä korkeampi taso on taas ehkä pieni miehen ääni pääni sisällä, näin sen pitäisi olla, tämä olisi suurta. Eivät avomaankurkut, vauvan housut tai gerbera, vaan jumaliste vähintään ontologia, teknologia ja Jobbs!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!