No niin, jotakuinkin viimeiset sadot kasvimaalta on haettu ja viiden litran kasviskeitto keitetty (yksi jättimäinen kesäkurpitsa, 7 perunaa, 6 porkkanaa, 2 sipulia, 3 valkosipulia, persiljaa -- kaikki tiluksilta). Ehkä käyn vielä riipimässä rikkaruohoja, ehkä en, mutta jotain jäi mieleen tältäkin kasvukaudelta.
Ensinnäkin. En nyt tiedä, kuinka olen sitä blogissa tullut korostaneeksi, mutta kasvimaahommissa riitti hieman haastetta tälle kautta. Kaupunki muokkasi maan aikoihin, jolloin minulla ei ollut ainoastaan söpön pyöreä pikku massu vaan jolloin olin jo valasmainen, lasketun ajan jälkeen. Supistusten lomassa kävin istuttamassa porkkanoita ja sipuleita ja kykkimässä juolavehnän juuria.
Aikeena oli tietenkin palata pellolle heti synnytyksen jälkeen, "niin kuin ennen vanhaan". En vain osannut aavistaa, että synnytys rytkähtää mutkaisemmille urille, kuopus kiidätetään kahdeksi viikoksi teho-osastolle (lue: melko lailla ympärivuorokautinen rumba kokonaisuudessaan) ja meikäläiselle rapsahtaa kuukauden nostelukielto hätäsektiohaavan merkeissä.
No ei se mitään. Jokunen kerta ehdinkin olla sen parikymmentä minuuttia palstalla ennen kuin puhelin soi, että kotona ois niinku nälkäistä porukkaa.
Koitti heinäkuu ja auvoisammat ajat kasvimaan hoitoon. Jostain tuli viikoksi kuume ja kun se laski, erehdyin aurinkoisella säällä kasvimaalle. Nyhdin pari valvattia ja kas, kohta koko kehossa vaelsi nokkosrokko, jalat, kädet ja huulet turposivat ja ei kun reissulle apteekkiin. Sen jälkeen tuli hieman varottua palstan puhdetöitä.
No nyt on sitten jo syyskuun loppupuoli, aurinko ei enää paista allergiaa, mutta kesäkurpitsat ovat jo paleltuneet ja kausi loppumassa. Vuokrasopimuskin päättyy virallisesti syyskuun viimeinen päivä, vaikka kai siellä kalkkia voi nakata sen jälkeenkin.
Monta asiaa on silti mennyt mukavasti. Satoa tuli kivasti. Tämän vuoden luottokasvit olivat auringonkukat (ilahduttavia), kurkut (väkeviä silloin, kun ei satanut), kesäkurpitsa, valkosipuli (sitä lisää!), sipuli, porkkanat, perunat (aina tautisia) ja no, retiisikin. Salaattia ei mun palstalle kannata laittaa ollenkaan, pihalle laatikkoon vaan. Herneitä ei ole koskaan liikaa ja kaipailin punajuurta, härkäpapua ja enemmän kukkia. Haa, tulihan persiljaakin.
Ja niin, kyllähän palstani näyttää tällä hetkellä aivan hirveältä valvattiviidakolta, mutta toisaalta naapurini tavoittelevat harrastuksessaan täydellisyyttä. "Ei entisaikaan joudettu maata puunaamaan", huomautti maatilalla kasvanut äitini. Yksi naapureistani tuli joku viikko sitten palstalla vastaan ja kertoi väsyneensä. Niinpä muistiin taas ensi vuodeksi: ilon kautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!