Elämän tarkoituksesta

No niin, nyt siirrytään perimmäisten kysymysten äärelle eli samalla myös blogini aihepiiriin, heh.

Jos riisutaan elämä kaikesta välttämättömästä, eli riittävästä rahan/muun vaihdantavälineen hankinnasta (käytännössä useimmiten työstä) sekä ravinnosta ja unesta, jos siis pohditaan ihmisen vapaa-aikaa eli täyttä vapaaehtoisuutta, millaista ajankäyttöä tuosta merkittävimmästä ajasta löytyy?

Tavallaanhan sitä on olemassa vapaa-aikaansa varten, jolloin voi toteuttaa itseään ja omia tarpeitaan. Jos nyt ei lähdetä pohdiskelemaan, että olemme täällä lisääntyäksemme tai tahdottomasti osa ravintoketjua. Jos lähdemme liikkeelle itsestämme ja minuudestamme.

Nämä ovat osaltani vielä aivan raakoja, eivät vielä puolikypsiäkään ajatuksia, mutta sopivat hyvin elämäntilanteeseeni: kuinka aika tulisi käyttää, jotta elämän nautinnot ja omat tarpeeni olisi maksimoitu? Olisi hurjan mielenkiintoista kuulla, mitä muut ajattelevat mieluisimmaksi vapaa-ajan käytöksi. Löytyykö suuria kunnianhimoja ja unelmia, jotka lakastuvat liiallisen tv:n katselun tai feispuukin töllötyksen alle? Kuinka paljon elämässä on sijaistoimintoja, ja sitten toisaalta, kuinka raa'asti omaa ajankäyttöään saa miettiä? Liian riisutuksi se muuttunee, jos pohtii tuhlanneensa aikaansa, jos ei ollutkaan vaikka niin kivaa jossain kuin olisi pitänyt olla. Jotain rajanvetoa siihenkin voi tehdä. Ei ole pakko elämässään katsella ikäviä ihmisiä.

Mun on vielä hieman hankala eritellä todellisia haaveitani ja unelmiani, mutta joitakin viimeaikaisia sijaistoimintoja tulee tässä: huuto.net, Facebook, vaatekaapin viikkailu. Ei taida paljoa yllättää. Sen sijaan ihan aitoa nautintoa saan Taran monta elämää -sarjasta sekä Mad Menistä, jonka ykköskausi on kesken. Mietin itsekin, mitä haluan tällä horinallani sanoa. Palaan asiaan...(Tai ehkäpä joku tavoittaakin tästä jonkin langanpätkän? Elämämme ei ole täysin ohjelmoitua vaan teemme usein hyödyttömiä tai vasta myöhemmin oivalliseksi osoittautuneita ratkaisuja, mutta milloin turhaudumme sijaistoiminnoiksi kokemastamme, milloin taas koemme menevämme jonnekin, löytäneemme suunnan...?)