Huh, kylläpä helpotti, kun pääsin käymään yli sadan euron kauppareissulla. Inhoan tiheää kaupassakäyntiä ja mulle sopii isot läjät kerralla. Tein äitini kanssa listaa perusruoista ja ostin sitten sen mukaisesti raaka-aineita. Oikeastaan niihin meni vain 110, koska ostin myös 30 eurolla vadelmia (en vielä tiedä, mitä marjoja pääsen poimimaan, mitä en...) ja nuo 110 oli kaikki tosi perustavaraa eli ei mitään kallista. Eineksiä olivat soijanakit ja purkkikasvishernekeitto.
Nyt olo on tosi zen.
Kesäkuussa S-uskovaisten kortilla oli kulunut alle 300 euroa ruokaan. Aloin epäillä, mistä sitä ruokaa sitten on roudattu? Ei nimittäin tarkoita, että olisi tullut syötyä vain 260 euron edestä. Muissa isoissa kaupoissa ei ole ollut asiointia. Hmm...Ei kun hemmetti vieköön. Voikohan olla niin iso sillä, että on tehnyt edellisenä päivänä päivällisestä seuraavan päivän lounaaksi? Hävettää, jos näin isoja eroja tulee.
Voin tässä myös samalla tunnustaa, että mullahan menee rahaa ruokaan. Jos ihminen on palkkatöissä, on parempi syödä ne vihanneksensa. Olen silti vuositolkulla ylpeillyt logistiikallani ja edullisella arkiruoallani. Viime aikoina ei ole ollut ylpeilemistä siinäkään.
Selvityksen alla on kuvien postaaminen tänne. Tuli mieleen siitä, että on mentävä kohta akvaario siivoamaan, ja mulla on puhelimella muiden (esim. kasvi-) kuvien ohella kuva myös tankista.
Mua kiinnostaa leipomisen ohella myös onnistua intialaisen ruokalajin teossa. Ajattelin joskus kokeilla palak paneeria. Se vaan, että pitäisi vissiin tehdä se juusto itse, ellei löydä kaupasta kotijuuston nimellä myytävää. Tuun tänne leuhottaan jos onnistun kokeilemaan.
Mun täytyy tunnustaa, etten ole kauhean suuri ohran fani. Tämä tuli mieleen siitä, että kai keittelisin riisiä palanpainikkeeksi, kun ohra ei oikein maistu. Tai sitä jää aina yli. Se olis ennemmin pieni lisuke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!