Arvonnan voittaja

Kirja-arvonnan voittaja on Aarre. En oo Aarre ihan varma, osallistuitko arvontaan vai kommentoitko muuten vain mun arvontaa, joten otapa siihen kantaa ja jos Aarre ei halua "laadukasta" kaunokirjallisuutta niin toinen voittaja on sitten Riikka.

Sori kun viivähti, on ollut hoppua!

Silkkimekko Shanghaista

Pienoista juustovaroitusta, sillä tämän mekon kangas on todella hempeä. Sain sen veljeltäni nelisen vuotta sitten Shanghaista. Tarkoituksena oli tehdä esikoiselle jotain.

Hyvää kannatti odottaa. Vaikken imelän ystävä olekaan, tämän hempeän mekon katselu tekee haaveilevaksi. Se on kuin pieni taideteos, jos näin sypäkältä ja suurpiirteiseltä harrasteompelijalta kysytään :)

 Mekko on siis silkkiä Kiinasta. Alushame on tylliä Hanhelista.

 Sain ompeluun apua tädiltäni, joka ompeli vetoketjun ja viimeisteli mekon. Hän oli myös henkisenä tukena leikkaus- ja ohjeiden tulkitsemisvaiheessa. Silkki kun on aika keljua ommeltavaa. Malli on Ottobren jonkun vuoden takaa, ja jos joku kiinnostuu, täydennän mieluusti tiedon blogiin. Mielestäni elegantti mekkomalli.

 Tätini oli lisänyt mekkoon rusetin, joka alkuperäisessä kaavassakin oli.

Liebster Blog -tunnustus

Sain jokunen viikko sitten tällaisen Liebster Blog -tunnustuksen:

Lähettäjä oli Laura Lapsenkengissä-blogista.  Tällaista Laura kirjotteli:

Ja eihän tuosta meinaa saada selvää! No joka tapauksessa pitäähän tuo nyt toistaa, että minua nimitettiin sexy mamaksi huom huom! Mutta voinen tunnustaa, että tiedän kyseisen blogin pitäjän muutenkin kuin blogimaailmasta, joten kaipa hän halusi hieman mieltäni lämmittää :P Hieman ristiriidassahan nimitys on blogini kanssa, alter egoni Ehtoisa emäntä kun EI ole mikään seksipeto! Hän tykkää collegesta, kumppareista ja hyttysmyrkystä. Mutta kiitos vaan Lauralle ja jos hänen bloginsa ei ole ennestään tuttu, niin sielläpä monenlaisia aatoksia elämästä yh-äitinä, iloja ja hieman surujakin, ja paljon kuvia. Mukana seikkailee tytär Lotta. Meininki on parhaimmillaan melko rokkenroll ja vaikka paljon on seesteistä, niin myös hieman kohahduttavampia juttuja, kuten vaikka taannoinen postaus Laurasta Huonona Äitinä (juttu taisi olla Meidän Perheessäkin). No, nyt on annettu tiisereitä enemmän kuin tarpeeksi, käykää itse katsomassa lisää!

Voinen sen verran kertoa vielä tunnustuksen antajasta, että olen tutustunut häneen vaihtoehtoäitipiireissä. Vaihtoehtoisten pitää verkostoitua :) Jälleen Ehtoisa emäntä mutisee, ettei hänessä ole kertakaikkisesti Mitään vaihtoehtoista, etkö näe, kuinka hän leijailee kodin hengettärenä? Mutta valitettavasti Ehtoisan emännän kannalta tätä ruumista asuttaa muitakin puolia kuin hän, kiäh kiäh...

Tässä vielä tunnustuksesta:

Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. 

SÄÄNNÖT!

 ♥ Kopioi ja liitä palkinto blogiisi. 
 ♥ Kiitä tunnuksen antajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.  
 ♥ Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa), linkitä ne tähän ja kerro heille antamastasi palkinnosta kommentilla. 
Toivo,että ihmiset joille annoit palkinnon, antavat sen eteenpäin omille viidelle suosikkiblogilleen.
Minun on nyt tosi hankala antaa tätä eteenpäin, koska olen antanut aika monta tunnustusta eteenpäin jo enkä haluaisi aina pommittaa samoja, tai joitakin blogeja en ole vielä seurannut niin kauan aikaa, että olisivat tulleet tutuiksi. Jo kainosta puolikkaasta lauseesta antaisin tämän mielelläni jollekulle...

Piha juhannuksena ja pohdinta yhteisöllisyydestä

Kiva viettää rauhallista päivää.

Tarkoitus oli viettää yötä saaressa, mutta pääni meni tilttiin lasten kanssa purjeveneessä. Illan kruununa kuopus oksensi sänkyyn, joten tultiin osa porukasta kotiin. Esikoinen jäi seilaamaan, vauhdin ystävä kun on. Olen perheeni musta lammas, joka ei osaa purjehtia. Rakastan tosin saaristoa ja merenrantoja, mutta ehkä mulla on niihinkin hyötysuhde. Tai siis tykkään katsella lintuja, marjastaa, sienestää, en niinkään kuunnella kännisten reinojen ja marjattojen toistuvia horinoita yhteisissä tiloissa. En ole karavaanari, enkä selkeästikään kaikkien kaveri.

Mut on kasvatettu yksilölliseksi, ja yhteisöllisyys on mulle kirosana, vaikka sitä lyödään nyt joka päivä keskustelussa pöytään niin kuin natsikorttia arvomittelöissä. Ehkä vanhempieni ikäinen sukupolvi koki maaseutuyhteisöjen kyttäämisestä vapautumisen niin terveellisenä, että siteet yhteisölliseen toimimiseen katkaistiin turhankin tehokkaasti.

On hankala palata yhteisöllisyyteen. Rehellisyyden nimissä, onkohan siitä mahdettu ennenkään aina niin tykätä. Ainakaan oman rivitaloni asukkaat eivät meinaa tulla toimeen, ja kaverini muuttaa omalta asuinalueeltaan keskustaan, koska ahdistuu, kun "juntit, jotka haluaisivat asua maalla mutteivät työn takia voi kyttäävät omakotitalotonttinsa rajoja".

On varmaan vähän uhkarohkeaa näinä perhesurmien aikoina edelleen väittää, että onhan se puuttumattomuuskin viisautta. Ettei saa esimerkiksi koko ajan kuulla kritiikkiä elämäntyylistään (onhan selän takana puhuminenkin keksitty!). Mutta jos yhteisöllisyyttä halutaan, niin voihan sitä ruveta harjoittelemaan...Kunhan siitä ei väännetä väkisin teennäisen onnellista vastapoolia itsekkään yksilöllisen elämäntavan irstailulle ja epätoivolle.


Tässä jokunen kuva pihalta.

Vaaleanpunaisten sävyjen yksinoikeus pihalla on päättynyt, kun kurjenmiekka kukkii.

Samoin valkoinen rönsyleimu, joka puikkelehtii muiden kasvien lomassa.

Täällä se on särkyneensydämen alla.

 Aika herkät värit on vielä tähän aikaan kesästä.

Tässä näkyy myös syysleimuja, jotka kukkinevat sitten joskus syksymmällä. Ajattelin, että voisin laittaa purppurakeijunkukkaa johonkin paikkaan pihaa, kun noista leimuista hoksasin, että eriväriset lehdet piristävät.

Tässä vielä leimut lähempää.

Tässä kukkii jokin angervo. En ole koskaan selvittänyt, mikä, enkä ole suuri angervojen fanittaja. Onhan ne varmaan silti sellaisia luotettavia suomalaisen pihan kasveja.

 Lähempää.

 Myös koristeomenapuu on kukassa. Edustalla tarha-alpia, joka muuttaa pihan keltaiseksi, korkeuksiin kurkottelee jaloritarinkannus, joka kukkii yleensä rankkasateiden aikaan ja lamoaa siis heti...

Omenapuun kukkaloistoa.

 Yllätyksekseni maasta nousi myös yksi tällainen "rispaantunut" tulppaani, nyt vaan en muista tarkempaa nimeä, mieleen tulee vain papukaijatulppaani mutta ne taitavat näyttää hieman eriltä...Kaverina saniaista ja komeasinikuunliljaa.

Flanelliyöpaita Amy Butlerin tapaan

Lyhyestä virsi kaunis: vielä toinen Mekkotehdas-kirjan kokeilu, tällä kertaa yksinkertainen Alviina-kaava.

 Kankaana kangasvaihtareilta saatu pala Amy Butlerin Love-sarjan flanellia.

 Tässä näkyy vähän lähempää. Viikonloppuna oli puhetta ystävän kanssa blogikuvista ja niiden merkityksestä. Merkittäviähän ne ovat, ja lukijoita niillä ainakin saa. Etenkin visuaalisesti ajattelevat ja visuaalisten asioiden parissa työskentelevät googlaavat kuvien perusteella ja päätyvät siten blogien äärelle.

Sen sijaan tällaiset sierettyneet otokset värit latistavine valoineen eivät houkuttele lukijoita, kaikella kunnioituksella kamerakännykkää kohtaan. Jostain syystä minä vain olen näiden kanssa niin tyytyväinen, kun ovat tällaisia kotikutoisia.En silti vanno, ettenkö koskaan koskisi kotona majailevaan järkkäriin...

Työpäivä kutsuu, moro!

Arvonta: kesälukemista vampyyrifaneille :)

Jos tuttavapiiriltäni kysytään, tämä on jo tuttu tapaus, mutta laitetaanpa kesäloman alla pieni arvonta pystyyn. Voimassa viikon eli 19.6.--26.6.2012!

Palkintona nämä kirjat:

Kyseessä on totaalista pehmopornahtavaa romanttista vampyyrihöttöä, ja nämä ovat tämän Black Dagger Brotherhood -sarjan ekat kirjat. Ovat englanninkielisiä ja sinänsä helppolukuisia, jos vieraskielisyys jännittää...

Arvontaan saa osallistua ihan kuka vaan, mutta jokin tunnistettava nimimerkki mukaan. Ja osallistua voi yhdellä arvalla, tai no sanotaan vaikka kahdella, jos on jo lukija tai liittyy lukijaksi.

Toivottavasti tulee ainakin yksi osallistuja, että saan nämä jollekin kesälukemistoksi lahjoittaa ;)

Vielä etsin vimman

Toiminnallinen viikonloppu takana. (Tämä kirjoitus voisi olla yhtä lailla myös miehestä minussa, tai ystävistäni. Mutta ehkä kirjoitan näistä aiheista toisella kertaa.) Sekä perjantaina että lauantaina omissa menoissa, ilman perhettä.On jännä, miten erilainen minuus, jotenkin vanhempi ja tutumpi mutta niin paljon epävakaampi, nousee esiin, kun lähtee hetkeksi kotoa. 

Perheidentiteetti on vahva, koska siinä on niin tiukasti kiinni. Voihan sitä jotain vastaan pullikointia yrittää: ei harrasta pariskuntahengailua, ei juuri puhu perheestään kodin ulkopuolella, lähtee vaikka väkisin välillä illanviettoihin.

Mutta ajatellaanpa sitä toista minua. Ei-perheellinen puoli minussa on tehnyt valtavan uhrauksen. On niin paljon helpompi ajatella päinvastaisesti: miten hirveästi olen saanut, kun olen löytänyt hyvän elämänkumppanin ja saanut kaksi lasta, joita rakastan niin hirveästi.

Mutta sitten on paljon sitä muuta, huonommin perusteltavaa. Voihan sitä kasvamiseksi ja kypsymiseksikin sanoa, mutta on siinä varmaan aika paljon luopumista. Olen vuosikausia luopunut omista osistani, hieman hampaat irvessä. Kun elää päivästä toiseen keskimääräisen onnellisena, nuo uhraukset tuntuvat niin kovin pieniltä. Äh no mutta voisin olla onnettomampi, epätasaisempi, elää epäterveellisemmin, käydä erilaisilla reunoilla. Nyt mielen kontrolliin riittävät rutiinit ja puuhastelu, mutta sen alisteisen osan minussa on alituiseen tehtävä kompromisseja -- ja sen löytäminen on tehotonta haromista, niin kuin se olisi vähemmän haluttu pikkusisko.

Vai riittävätkö pienet mielen kontrollin harjoitteeni sittenkään? Tuntuu, että poissaolot herättävät sisäisen villipedon, joka toimii aivan eri tavoin kuin kypsä, rakastava arkiminäni (ei viittaa mihinkään tapahtumiin tai ajatuksiin viime viikonlopulta). Haluaisin pystyä rakastamaan synkkiä pohjavirtauksiani enemmän ja antaa niille tilaa. Ehkei aivan samanlaista kuin Reino Nordin uusimmassa Trendissä kuvailee (vapaasti muistellen hieman tähän tyyliin: "olen ensisijaisesti taiteilija, narsisti biseksuaali, itsekäs kusipää, mutta haluan kokeilla taiteilijuuden ja perhe-elämän yhdistämistä"), mutta jotain, mikä saisi elämäni tuntumaan enemmän vanhalta minulta (vai onko muutos sitä, että entinen katoaa?).

Ottaa päähän, kun tuttavapiirissä puristuu uuden luojia, aina vaan uusia kirjailijoita ja muita luovia tekijöitä, ja minä olen kadottanut sen luovan puolen, ehkä lypsän sitä hieman ja kaupallisesti työssäni, mutten halua itse mitään. Ei ole ihme, että jotkut vanhat tuttavat karttavat minua siksi, että olettavat minun muuttuneen Perhekeskeiseksi, kun en meinaa itsekään löytää itseäni!

Kunhan saan tasapainoon elämäni, siis hieman enemmän kuiin mitä tällä hetkellä, kun tämä on epätoivoista säntäilyä, lasten kaihoamista töissä, kodin puolivillaista raivaamista, kärsimättömyyttä kotona, toiston kammoamista, oman itsen hätäistä hoitamista,... aion selvittää, missä määrin sisälläni on vielä raivokkuutta ja vimmaa. Etsin reittejä ja annan sille vapauksia. Teen elämästäni aina vain enemmän näköiseni. 

Loppuun pari pihakuvaa...

Olin salaa toivonut, että rönsyleimut ehtisivät yhtä aikaa tulppaanien kanssa kukkaan, mutta hieman myöhästyivät.

 Ovat ne toki itsekseenkin aivan sieviä.

 Takapihalla hengailee haaveilija.

Kesäyömekko Amalia-kaavalla

Tytär on kova hikoilemaan etenkin öisin, ja etenkin kesällä. Kun jälleen kerran kävin silittämässä hiestä märkää päätä, ajattelin kokeilla Mekkotehdas-mekkoa.

Mekkotehdas on tuoreehko kirja, jossa on kivoja mekkoja lapsille ja yksi kaunis malli aikuisillekin. Lisäksi ohessa on kaikenlaisia muita pieniä ompeluideoita, jotka voi toteuttaa vaikka tilkuista.

Tein yömekon Amalia-kaavalla, joka onkin tarkoitettu yöpaitakäyttöön.

Mekkoon käytin vaihtarina saamaani vanhaa lakana- tai verhokangasta, joka on jo hieman kulunutta ja siksi ohutta ja pehmeää, toisin sanoen ihanteellista yöpaitakäyttöön. Noissa röyhelöissä, joista on vielä muitakin kuvia, oli melko turaaminen, ja ohjeista tuntui puuttuvan joitakin yksityiskohtia. En usko kokonaisuuden siitä juuri kärsineen.

Yläosassa on lisäksi vihreää pitsiä, jota olen hamstrannut joskus Nappi-Kikasta aivan muuhun tarkoitukseen, samoin laitoin brodyyrin sijaan helmaan valkoista pitsiä. Pinkki ohut puuvilla rintaröyhelöissä on alushameen teosta jäänyt tilkku Löytö-Palasta ja helma huppumateriaalia TiRiTomista.

Pilvikirsikan kukinto pihalla on kauneimmillaan.

 Olen myös aivan rakastunut näihin puolikerrottuihin tulppaaneihin.

 Että niinku ooh.

 Tämä on totisesti vilpoisa malli yökäyttöön ja lähtee pian kokeilukierrokselle.

 Selässä on "ihan vaan yks" röyhelö.

Loppuun vielä kuulumistunnustus: alkukesä pienine elämänmuutoksineen ja kasvimaan laittoineen on ollut niin tappava, että olen lähes tappanut suosikkikasvini, posliinikukka Karjalan Evakon. Niisk! Toivon, että se piristyy nyt, kun taas kastelin sitä...Kyllä ei ihminen aina riitä.

Poistoja keskeneräisten läjästä

Sarjassamme pitelemättömän jännittävät blogipäivitykset,
pitkään keskeneräisinä lojuneita.

Esikoiselle Metsolan ruskea-valkoraitaisesta joustofroteesta.
Tarkoitis, että jatkaa aikoinaan kuopukselle, niin kuin kaikki muutkin
unisexit. Tykkään sitä paitsi ihan mielettömästi simppelistä
kuosista.

Lillestoffin robottipusero kuopukselle. Tähtiteepaita (varmaan JNY
Design), ksngasvaihtari puolen vuoden takaa. Viimeisenä
loppujämäpala LiandLon pandaa, ollut kesken puoli vuotta.

Yksi tuttu totesi, että on tosiaan mopo karannut käsistä, kun tulee
aina hullut luettelot kangasmerkkejä ja -putiikkeja, joista ei ole
koskaan kuullutkaan.

Musta on kuitenkin reilua aina mainita tekijä, nämä kun ovat
suurimmaksi osaksi pienyrittäjien aikaansaannoksia nämä kankaat.
Siksikin sopii kysellä, että no miksi ne ovat niin kalliita ja miksi
niistä maksaa niin paljon.

Aikeissa ei ole ostella nyt mitään paitsi yhtä tulevaa Leena Rengon
kuosia, mutta sitten kun tarvetta ilmenee, panostan Metsolan
joustofroteeseen, Hilcoon, Ikasyrin jerseyihin, Znokiin ja
Lillestoffiin. Mutta lapset eivät nyt tarvitse itse tehtyjä,
korkeintaan laadukkaita ostettuja (niitä tulee joskus sukulaisilta),
joten aikeissa on tehdä kaikenlaista muuta pientä.

"Valmis" kasvimaa, alkukesän kukintaa

Aamulla kävin istuttamassa avomaan kurkut esikoisen kanssa. Nyt on kasvimaa myllätty kertaalleen läpi ja aari on täynnä.

 Tänä kesänä kokeilen Lidlin muovimökkejä. Paljon on harson alla. Sain kaalin taimia pyytämättä naapurissa asuvalta tuttavalta, joten ne asustelevat varmaan koko kesän harson alla. Muuten hankkiudun harsoista, kunhan kasvu pääsee vauhtiin.

Tuntuu, että paljon sai tehdä taas sadan neliön eteen. Auttoi paljon, kun olin miettinyt kylvösuunnitelman jo valmiiksi, pohdiskellut rauhassa sopivia kumppanuuskasveja ja miettinyt edellisten vuosien sijoituksia, että olisi hieman kiertoakin. Samoin yksi nurkka palstasta on tosi köyhää muuhun verrattuna.

Tämän vuoden kokeiluna on kattaminen. Laitoin jo hieman ruohosilppua kokeeksi. Tarkoitus on vetää mustaa muovia reunaan ja sanomalehteä penkkien väleihin.

Tämän vuoden kokeiluna ovat eriväriset porkkanat, muuten liikun melko tutussa porukassa.

Puutarhassa on  särkyneidensydämien kukinta-aika.

 Hienostuneita ne ovat.

 Takapihan tulppaaneihin on alkanut tulla vaaleanpunaista rusotusta. Ihanan herkän värisiä. Takapihalla olen omalla luvallani romanttinen! Niin, alkukesän, koska loppukesästä tulee mukaan keltainen ja violetti.

 Tuomenkukkia takapihalla.

Tämä näkymä ei kovin häävi ole, mutta tässä näkyy pieni laajennukseni yhteen takapihan kukkapenkeistä. Etualalla oikealla puutarhamessuilta hankittu valkoinen särkynytsydän, ja vasemmalla edessä on muistaakseni rönsyleimua, valkoista. Sen annan suikerrella, missä mielii, jotta välttyisin rikkaruohoilta. Taka-alalla on naapurin piha.

Takapihan tulppaanit ovat nyt kauneimmillaan.

Kävin tänään myös pari tuntia ompelulaneilla. En saanut mitään oikein aikaiseksi, mutta kiva oli piipahtaa.