Tonttupoolo

Samalla, kun tilasin Fabriinasta mekkokangasta, josta tulikin tehtyä
jo mekko, hankin myös oheisen Stenzon tonttukankaan, joka oli alessa.
Tein kankaasta poolopuseron Ottobren 6/2008 Tippy-kaavalla. Edessä on
rypytyksiä ja kaulus kiinnitetään napein, joita löysin vanhasta
nappi- ja paljettipussukasta ihan kotilootasta.

Ei mikään täydellinen onnistuminen, mutta oppia ikä kaikki! Sievä
malli, joten voisi tehdä tästä joskus jotain muutakin. Kangas voisi
olla vaatimatontakin, ja napit vintagenappeja. Oujee.

Ruismarjapuuro

Tulipa juureva olo eilen, kun päähäni pälkähti tehdä ruismarjapuuroa. Sepä olikin mainio idea. Katsoin ohjetta ja ruishiutaleita olis tarvinu, mutta ei ollut. Sen sijaan löysin ruisjauhoja ja niistäpä tulikin mainio pikapuuro!

Ohje:

löräys puolukoita (itellä meni 2-3 dl survottuja)
3 dl ruisjauhoja (puuro oli tänä aamuna jo aika jankkia, joten ehkä voi laittaa vähemmänkin...hyvin maistui silti edelleen)
litra vettä
ripaus suolaa
sokeria maun mukaan, esim. desi

Kiehauta ensin vesi (vaikka teekeittimellä, jos haluat vaalia pikapuuromaisuutta) ja lisää sitten kaikki sekaan. Itse vatkailin varalta huolella, ettei jauho jankkiintuisi. Mutta tämä ei siis ole vispipuuroa!

Ruismarjapuuron taika piilee siirapissa, jota isäni puoleinen sukuperinne vaalii: siirappia valutetaan reilu kiekura puuroon. Se lähtee valumaan kohti pohjaa ja matkan varrella lusikoidessa löytyy ihania sattumia. Helppoa, halpaa ja hyvää!

Innostuin eilen tekemään myös kalan kanssa lanttukuutioita uunissa ja näiden kaveriksi metsäsienisalaattia keräämistäni rouskuista (mukaan punasipulia, purkillinen kermaviiliä ja hapan omena), joten sopisin aivan hyvin vatkaamaan hispteriksi jonnekin Punavuoreen (tai mikä se hipsterien teh mesta nykyään onkaan...nimimerkki Helsingissä viimeksi työmatkalla vuosi sitten), luettelemaan ruoka-aineita, jotka alkaa lähi- tai luomu- tai Öko-tex-sanoilla...hihih.

Olen myös aavistuksen rauhoittunut ja palannut etsimään taas ominta itseäni, eli syrjäänvetäytyvää lueskelijaa. Ompeleminen ja muu vastaava kouhotus on seurausta siitä, etten pikkuvauvan vuoksi ole voinut asettua ihmisten aikoihin sänkyyn lueskelemaan ja odottelemaan unen tuloa (seuraus: valvomista, lääpöstystä netissä ja kofeiinitärinän kaltaista levottomuutta). Eilen rupesin maadoittamaan ja ryhdyin lukemaan Elias Koskimiehen Korusähkeitä. Sopivasti ilkeää ja pinnallisia ilmiöitä kauhovaa tähän saumaan! Seuraavaksi sitten joku kirjallisuuden ikiklassikko, eh eh.

Saapa nähdä, mitä sitä tulee leivottua viikonlopulla, kun olis isäinpäiväkin. Saa vinkata herkkuja!

Znokin norsut

Voin tunnustaa, että hommasin "rinkelirahalla" eli pojantekorahalla,
jonka sain appini vanhemmilta, sadan euron saumurin. Meininki sen
kanssa oli kyllä villiä ja saatoin loppuun tämän Znokin kankaasta
tehdyn puseron. Kaava jo nähty Ottobre 4/2011.

Väri on oikeasti ennemmin petrooli, joka on aika tiukka ton melkein
neonoranssin kans.

Annetaan lautasia

Voisinpa aloittaa uuden "juttusarjan", jossa lahjoitan pois sellaista
tavaraa, jota ei tule käytettyä. Nähtäväksi jää, löytääkö
tavara tällä tavoin uuden omistajan. Tärkeintä on, että käyttöä
löytyy. Vaihdossa saa antaa jotain, jos haluaa, esimerkiksi lukemista,
syötävää tai rikkoutuneen fleecepusakan, josta saa leikattua
hupparin pojalle. Teeämäs. Mutta ilmaseksi lähtee.

Eka satsissa on itse tekemiäni lautasia 6 kpl. Itse sinisen
ystävänä pidän niitä oikein kauniina, mutta käyttöä ei ole.
Näissä on röpöläiset reunat, joten sopivat hieman bohemian chic-
tai kotikutoiseen makuun.

Säästövinkkejä Kuluttajaliitolta

Etsiskelin keskimääräistä miehen paidan kangasmenekkiä ja törmäsin Kuluttajaliiton perussäästövinkkeihin, ainahan tällaiset ovat hyviä, joten laitetaanpa jakoon. Mää aina peräänkuulutan säästövinkkejä mutten toistaiseksi ole juuri niitä saanut.

Itse lähetin kerran Kodin Kuivalehteen säästövinkkejäni ja niistä melkein kaikki julkaistiin, hih. Jotenkin olen vaan ollut säästämisessä nyt retuperällä, kankaitakin läähätän netissä illat pitkät. Nyt loppuu sekin touhu, niitä on nyt riittävästi tälle vuodelle. Korkeintaan yksivärisiä "välttämättömyyksiä" saa hankkia, ei ihanuuksia mielitekosyistä.

Temple Tulips -mekko

Sattuipa niin, että uskalsin surauttaa Singerillä enemmän tai
vähemmän onnistuneesti Ottobre 4/2011-numerossa olleen Cranberry-
liivihameen! Mekko se tosin oikeasti on.

Ei ole eka kerta, kun onnettomat kamerapuhelinräpsyni jättävät
jotain olennaista taltioimatta (jääköön se mun blogini näennäisen
huolettomaksi punkhenkisyydeksi) mutta kangashan on aivan
henkeäsalpaavan ihanasta Soul Blossoms -sarjasta, jonka on
suunnitellut Amy Butler. Kyseinen mekkokangas on nimeltään Temple
Tulips ja pienempää en muista. Molemmat kuitenkin Fabriinasta
tilattuja.

Suuressa lukijakyselyssäni todettiin, että voisin tehdä jotain
itsellekin. Joo-o, tulipa tilattua sellaista kangasta, mutta saapa
nähdä, milloin uskallan.

Tämän mekon kakkoskuosin valitsi tytär ja päällä tämä tuntui
sovituksessa olevan aeevan ihana, oikeastaan kauniimpi kuin
alkuperäinen mallikuosi. Ja tässä kangasvalinnassa puskee selkeästi
esiin mun ajoittainen maksimalismi...

Kaaliruokaa ja leivänpäällisherkku

Reseptejäkin toivottiin...

Kaali on nyt (ja aina) halpaa, joten tässä yksi kaaliruoka, jota tein viimeksi torstaina:

Kaalipata

reilu lohko kaalia (vaikka puolikas)
1-2 sipulia
1-2 kynttä valkosipulia
suolaa
yrttejä
2 rkl siirappia
sitruunan mehu

2 kananmunaa
1/2 litraa maitoa
1 pussillinen Hälsans Kök -kasvissyöjän pekonia/soijanakkeja tai kinkkusuikaleita, jos syö lihaa

Hauduttele pannulla öljyssä pilkottu sipuli ja kaali, mausta lopuksi. Vatkaa yhteen kananmuna ja maito. Lykkää kaalipaistos uunivuokaan ja kaada sekaan "pekoni" ja kananmuna-maitosekoitus. Pari voinokaretta päällä ei tee pahaa.

Anna ässehtiä 200 asteessa tunteroinen. Anna vetäytyä tovi ennen syöntiä. Kasvispekonia lukuunottamatta halapaa ja kaaliruoaksi yllättävän hyvvää. Ei sovellu sellasille kasvissyöjille, joita esim. soijanakit ällöttää.


Sitten vielä tälle iltaa tehty leivänpäällisklassikko omaksi herkuksi tai illanistujaisiin

Tapenade

Pikku purkillinen mustia oliiveja
kourallinen pikkukapriksia
jokunen (vaikka 5) aurinkokuivattua tomaattia sekä loraus tomaattien oliiviöljyä purkista
valkosipulin kynsi, jos haluaa

Muistan, kuinka ulkomailla kesätöissä ollessani sain kenkää rinkelilounaspaikasta kahden viikon jälkeen, koska olin niin tumpelo ja/tai kulttuurishokissa. Siellä veggie gourmet -rinkeliin levitettiin toiselle puolelle hummusta ja toiselle tapenadea. Väliin tuli mm. makeutettua sipulimössöä, ranteenpaksuinen pala vuohenjuustoa ja varmaan näön vuoksi jotain tuorettakin. Ei ollu pahhaa.

Tein taas mutakakkua, kun piti viihdyttää pikkuakkaa leipomahommilla. Onnistui tosi hyvin, joskin tietenkin mulla putosi hyllystä tavaraa kakun päälle ja siihen tuli "lommoja". Pitäis ehkä vähän rajoittaa näiden superherkkujen leipomista ja keskittyä kevyempiin vaihtoehtoihin...

Pandapaita

Taika-Singer palaili lääkäristä ja hurisee nyt iloisesti, joten
sain ommeltua loppuun tämän Liandlo-merkkisen pandapaidan koossa 86
cm, kaava Ottobre 4/2011-lehdestä.

Huomaan, että useampi hommaamani kangas on tosiaan Liandlon, joka on
ruotsalainen luomupuuvillaa käyttävä firma.

Ompelu on opettelua eikä nurjalle puolelle ole katsomista, mutta alan
jo haaveilla miesten teepaidoista tai kamppeista itselleni. Esittelen
joku kerta pari vaatekappaletta, joista mieluusti tekisin itselleni
erikuosiset toisinnot.

Jos satut omistamaan esimerksi rikkinäisen fleecepusakan, olisi se
kovasti tervetullut poikani tai tyttäreni takkimateriaaliksi. Vielä
en ole kovin luova kankaiden kierrätysideoinnissa, mutta lupaavan
oloinen harrastushan tämä on ja neuvoja voi varmasti kysyä.

Neulemalleja haaveiltavaksi

Neulottuani tälle syksyä yhden vauvan villatakin ja yhdet sukat, tekeepä mieleni heti ruveta seuraavaan urakkaan, mutta en ole vain aivan varma, riittävätkö taidot...

Olen hieman haaveillut Nomin vintagemalleista, esimerkiksi juurikin ensimmäiseksi näkyvästä norsuvillatakista. En viitsi ruveta ainakaan vielä Kelo-lankaurakoihin, koska kyseinen lanka on niin hintavaa.

Yllättävää kyllä, sain toisen blogin kautta palautetta kielenkäytöstä, kun ilmaisin olevani "perkeleen riivaama". En tiedä onko ilahduttavaa saada palautetta vai masentavaa, kun ainoat kommentoijat puuttuvat kielenhuollollisiin kysymyksiin. Ministeri saa laukoa, että vittu mitä paskaa, ei vois vähempää kiinnostaa, ja minun vanhanaikainen viittaukseni Belsebubiin tuomitaan heti. Erikoinen tämä internetsi!

Kierrättämisen haasteista, ja mitä siihen liittyy

Suuressa Lukijapaneelissani (toistaiseksi yksi vastaaja) ehdotettiin kierrätysaiheisia kirjoituksia, ja sopivasti mulla onkin aiheeseen liittyen avauduttavaa.

Onpa siinä jo riittävästi, kun elää päänsisäisessä halujen kakofoniassa ja yrittää sitten selvittää itselleen, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Vaikka kuinka olisi ekoa tai Ökoa, samanlaista halujen tyydytystä hankkiminen noin yleensä on.

Oikeastaan omien kamojen lajittelussa kirpparia varten selkenee erityisen tuskallisesti omien hankintojen turhuus. Mietin, minkä verran olen mihinkin vaateostokseen aikoinani käyttänyt ja kuinka paljon saan niistä, jos myyn eteenpäin. JOS KUKAAN OSTAA. Maailma on sillä tavoin perverssi paikka, että ostetaan sitä sun tätä, jonka laatu ei kestä, ja uuden saa kuitenkin paljon halvemmalla. Saati jos korjata pitää.

Ja mulle ei oikeastaan nykyisin enää sovi käytettyjen vaatteiden ostaminen, koska tuolloin hankin määrällisesti enemmän enkä laadullisesti sitä mitä tarvitsisin, eli toisin sanoen oikeastaan vain tyydytän haluviettiäni ja lisään romun/kaman/lumppujen määrää asunnossani.

Olen jo pidemmän aikaa hautonut mielessäni pitkäaikaista projektia (kunhan alan lähennellä entisiä mittojani raskausrupeaman jälkeen), eli 10 vaatekappaleen hankintaa. Naisten mediassa puhutaan usein 10 vaatekappaleesta, jotka jokaisella naisella tulisi olla (tai siis "tulisi olla"). Ajattelin hankkia nämä 10 vaatekappaletta ja hankkia ne todella laadukkaina. Siis joskus. Ja kun jotain tuossa katselin, niin aika monia hyviä mulla onkin.

Olen laittanut lastenvaatteita huutikseen myyntiin ja tarkoituksena on mahdollisesti laittaa kirppispöytä kohta, mikä on raivostuttavaa, koska joutuu maksamaan viikkovuokraa ja tuloksena on todennäköisesti lähinnä pöllittyjen vaatteiden häviö.

Astiakauppaa olen tehnyt jo yli kuukauden päivät ja vaikka jotain on mennyt kaupaksikin, ketuttaa kaikki ne itkijät, joiden mielestä tuotteella ei saisi olla mitään hintaa, koska kaikki pitäisi niin halvalla saada, jos se on _käytettyä_ (ja maagisestihan tuote muuttuu käytetyksi, kun se lähtee kaupasta). Mutta ilmaiseksi en ole myynyt, jotta saisin korvattua astiastoa toisella (joita taas ei tunnu olevan myynnissä käytettynä...).

Jos ei ole luonteeltaan minimalisti, en oikein tiedä, miten tavaramäärää saisi kohtuullistettua järkevästi. Siis niin, ettei sitä nakkaa kaatopaikalle ja jopa niin, että saa jotain takaisinkin. Eteenpäin myyminen eli sopivan ostajan löytäminen on melko vaivalloista! Nyt olen käymässä kiinni vaatekaappiini (saa tulla katsomaan) ja sen jälkeen vilkaisen, irtoaisiko keittiöstä jotain kiertoon laitettavaa. Mutta aina on muistettava myös tämä: ei ole mikään enkeliteko hankkia uutta, KUNHAN kierrättää. Hankittuun tavaraan on paras olla aivan rakastunut, niin luopua ei tarvitse.