Vielä lisättävä sellainen pikkuinen lisähaaste näihin puuhasteluihin (ei koske kutomista tai ompelua, mutta suurin piirtein kaikkea muuta): mun käden iho on niin huonossa kunnossa, ettei sillä sais tehdä yhtään mitään. Sain eilen käytyä ihotautilääkärillä, koska ihottuma oli levinnyt kämmeneen ja alkanut tehdä ihme rakkuloita.
Kotirouvakätöseni ei kyllä rohkaise minkäänmoiseen puuhasteluun. Nyt on kuitenkin hoito-ohjetta seuraavaksi puoleksi vuodeksi (ja kyllä minä sitä aiemminkin olen kortisonilla sivellyt).
Nyt sitten pitäis olla niinku Freddy tai Michael Jackson, aina hanska kädessä. Siis: joka kerta kun käsi pitäisi kastella tai altistaa jollekin, puuvillahanska käteen, sen päälle vinyylihanska, sitten spontaanisti hommiin!
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Piha pakettiin
No nythän se pitäisi tehdä, mutta laiskottaa niin kamalasti. Roudata pihakalusteet sisään, kaikki pakkasta säikkyvä sisään, tyhjentää keraamiset ruukut...Mutta niin salakavalasti näyttää vielä syksyltä! Pari vuotta sitten tähän aikaan maassa oli jo lumi, ja lööpit kirkuivat eilen vaihteeksi kylmää talvea. En ole edes kanervia vielä laittanut enkä oo ihan varma, laitankokaan. Olishan se kaunis syyspiha yhdenlainen ilostuksenaihe. Kynttilälyhdyn nostin jo väsähtäneen amppelin tilalle, mutta mitään ei ole siinä tullut vielä polteltua.
Kasvimaallekin jäi kananpaska ja kalkki, jota en sitten saanut aikaiseksi nakata taloyhtiön penkkiin. Eipä sillä, olen nakannut viime vuonna, ja kalkin voi laittaa ihan milloin vaan, joten ei mitään vahinkoa tapahtunut.
Kranssin ja jonkin roikkuvan askartelukin voisi olla kivaa, mutta vetämättömyys vaivaa. Piha on yhä niin vihreä! Pakkanen ei ole tässä käynyt.
Kasvimaallekin jäi kananpaska ja kalkki, jota en sitten saanut aikaiseksi nakata taloyhtiön penkkiin. Eipä sillä, olen nakannut viime vuonna, ja kalkin voi laittaa ihan milloin vaan, joten ei mitään vahinkoa tapahtunut.
Kranssin ja jonkin roikkuvan askartelukin voisi olla kivaa, mutta vetämättömyys vaivaa. Piha on yhä niin vihreä! Pakkanen ei ole tässä käynyt.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Hummeripaita
voimaa, joten pitänen paitaa ja housuja erillään. Pieniä mokia
tässäkin tekeleessä, mutta oppia ikä kaikki ja silti iloinen
lopputuloksesta! Kaava tädiltä, kangas TiRiTomista. Pehmeää
velouria.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Hummerihousut
hyvin simppeli. Kangas on velouria ja tilattu TiRiTomista. Lähinnä
mua innostaa tästä kankaasta tehty paita, mutta se jäi lepäämään
vielä pöydälle keskeneräisenä. Housumalli on piristävän napakka
kaikkien haaremihousujen keskellä, erityisesti toimisi tytöillä
mekon kanssa.
Tässä siis se paita
se Elefant-kankaasta turautettu LiandLon paita, kaava Ottobre-lehdestä
nro 3/2011.
Eka paita
EDIT: Kangas on Liandlon Elefant ja se on tilattu Ikasyristä.
Eli eka paita ever.
Pienesti elämisestä
Ensinnäkin: Taika-Singer päätti käynnistyä, vastahankaisesti mutta varmasti kuin suomenhevonen! Sen käynti oli pehmeää ja tasaista, mutta ompeleet mitä sattuu. Sain jo melkein yhden jutun ommeltua, esittelen sen sitten valmiina. Yhden resorin kanssa meni näpertelyksi eikä ratkojaa ole (hankintalistalle...vai olisko jollakulla ylimääräinen?), mutta oma vika, että lähdin surauttelemaan ilman harkintaa. Taika-Singerin ompeleen säätö on rikki, mutta soitin konehuoltoon ja kuulemma kyse on haurastuneesta käpälästä. Se maksaa kympin ja huolto lähemmäs seitsemänkymppiä, mutta minä ja Taika-Singer lähennyimme eilisiltana, joten...
Jotenkin mua jatkuvasti ahdistaa, että elämäni piirit ovat niin pienet enkä mieti mitään Suuria ja Merkittäviä. Sitten taas toisaalta pidän näitä käsityöjuttujakin jotenkin entisaikaisina, talven puhdetöinä, joiden ääreen naiset kokoontuivat pirtissä ja varmaan saivat siinä samalla hieman omaa aikaa. Suuret ja Merkittävät kietoutuvat herkästi tuottavuuteen ja talouteen ja sitä kautta kulutukseen, siinä missä koti ja perhe ovat seinien sisällä, yksilötasolla. No eihän ne mitään suurta filosofiaa tietty ole.
Kyllä mua joskus ahdistaa, etteivät naiset kirjoita suuria yhteiskunnallisia romaaneja vaan piipertävät yksilötason kuvauksissa, kauniisti ja lyyrisesti ehkä, mutta eivät yllä "korkeammalle". Tämä korkeampi taso on taas ehkä pieni miehen ääni pääni sisällä, näin sen pitäisi olla, tämä olisi suurta. Eivät avomaankurkut, vauvan housut tai gerbera, vaan jumaliste vähintään ontologia, teknologia ja Jobbs!
Jotenkin mua jatkuvasti ahdistaa, että elämäni piirit ovat niin pienet enkä mieti mitään Suuria ja Merkittäviä. Sitten taas toisaalta pidän näitä käsityöjuttujakin jotenkin entisaikaisina, talven puhdetöinä, joiden ääreen naiset kokoontuivat pirtissä ja varmaan saivat siinä samalla hieman omaa aikaa. Suuret ja Merkittävät kietoutuvat herkästi tuottavuuteen ja talouteen ja sitä kautta kulutukseen, siinä missä koti ja perhe ovat seinien sisällä, yksilötasolla. No eihän ne mitään suurta filosofiaa tietty ole.
Kyllä mua joskus ahdistaa, etteivät naiset kirjoita suuria yhteiskunnallisia romaaneja vaan piipertävät yksilötason kuvauksissa, kauniisti ja lyyrisesti ehkä, mutta eivät yllä "korkeammalle". Tämä korkeampi taso on taas ehkä pieni miehen ääni pääni sisällä, näin sen pitäisi olla, tämä olisi suurta. Eivät avomaankurkut, vauvan housut tai gerbera, vaan jumaliste vähintään ontologia, teknologia ja Jobbs!
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Ompelukoneen kesytystä
Voi video,
Nyt mulla töröttää kaksi ompelukonetta olohuoneen pöydällä, enkä saa kumpaakaan pelaamaan. Isoäidiltä ennakkoperintönä saatu Taika-Singer on lupaava peli, mutta kun haluaisin ommella trikoota ja jotkut asetukset ovat siinä valmiiksi muljahtaneet, niin mitenkähän käynee...? Yhden päivän oon sitä koittanut kesyttää. Nooh. Toinen ehdokas on tädin etelästä reissullaan kuskaama Lervia, joka tuoksahtaa lämpimästi tädistä muistuttaen tupakalle. Se kone ei toistaiseksi ole muuta kuin vittuillut, enkä keksi, minkä ihmeen takia monen monen langanlaiton jälkeen alalangan kaverina tulee ylälangan tekemää sörttöä, siis ylimääräistä lankaa. Jokuhan varmaan tietäisi heti, mitä teen väärin. Saa tulla kertomaan! Muutenkin olisi tukiopetus tarpeen. Hoks ja huom, se ei siis tee sitä vaan trikoolle. Sen sekunnin kun oon saanu koneen pörräämään, se ei oo kranttuillut trikoota, jos vaan oon sitä sopivasti venyttänyt. En kestä katsella ihania ompelublogeja byhyy....!!!
Syysalakulo on kyllä persiestä. Mua ei erityisemmin puuhasteluta mikään, kun oikean käden iho on niin huonossa kunnossa, mutta kyllä mää taas kokkailin tänään: feta-kaalipiirakkaa, ananaskeikauskakun ja hernekeiton. Ananaskeikauskakusta tuli jokseenkin vegaaninen, kun ei ollut rasvaa eikä kananmunaa kotona, joten tein rypsiöljyyn. En tykkää rypsiöljyn mausta :(
Katoin myös, että jossain käsityölehdessä oli lasten neuleen ohje Kelo-langasta. Se Kelo on musta ihanaa <3 Kyseinen ohje mustavalkoinen, mutta varmaan vaihtaisin mustan toiseen väriin, vaikka se kiva väri onkin.
Nyt mulla töröttää kaksi ompelukonetta olohuoneen pöydällä, enkä saa kumpaakaan pelaamaan. Isoäidiltä ennakkoperintönä saatu Taika-Singer on lupaava peli, mutta kun haluaisin ommella trikoota ja jotkut asetukset ovat siinä valmiiksi muljahtaneet, niin mitenkähän käynee...? Yhden päivän oon sitä koittanut kesyttää. Nooh. Toinen ehdokas on tädin etelästä reissullaan kuskaama Lervia, joka tuoksahtaa lämpimästi tädistä muistuttaen tupakalle. Se kone ei toistaiseksi ole muuta kuin vittuillut, enkä keksi, minkä ihmeen takia monen monen langanlaiton jälkeen alalangan kaverina tulee ylälangan tekemää sörttöä, siis ylimääräistä lankaa. Jokuhan varmaan tietäisi heti, mitä teen väärin. Saa tulla kertomaan! Muutenkin olisi tukiopetus tarpeen. Hoks ja huom, se ei siis tee sitä vaan trikoolle. Sen sekunnin kun oon saanu koneen pörräämään, se ei oo kranttuillut trikoota, jos vaan oon sitä sopivasti venyttänyt. En kestä katsella ihania ompelublogeja byhyy....!!!
Syysalakulo on kyllä persiestä. Mua ei erityisemmin puuhasteluta mikään, kun oikean käden iho on niin huonossa kunnossa, mutta kyllä mää taas kokkailin tänään: feta-kaalipiirakkaa, ananaskeikauskakun ja hernekeiton. Ananaskeikauskakusta tuli jokseenkin vegaaninen, kun ei ollut rasvaa eikä kananmunaa kotona, joten tein rypsiöljyyn. En tykkää rypsiöljyn mausta :(
Katoin myös, että jossain käsityölehdessä oli lasten neuleen ohje Kelo-langasta. Se Kelo on musta ihanaa <3 Kyseinen ohje mustavalkoinen, mutta varmaan vaihtaisin mustan toiseen väriin, vaikka se kiva väri onkin.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Tomaattisato
kastelu mun juttu, vaikka tomskuja toivoisinkin...
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Viikonlopun herkuttelua
Mulla on ompelukoneen hankkiminen edelleen kesken, kun mulla nyt töröttää kone olohuoneessa, mutta se ei toimi niin kuin pitäisi. Isoäidin vanha Taika-Singer se kuitenkin on. Ehkä lainaan äidiltä konetta.
Olen aika tyytyväinen puuhastelija: tänään tuli laitettua hyvää ruokaa. Olenkin valittanut, etten ole nauttinut ruoanlaitosta, mutta tänään oli hyvä fiilis ja tein kaalipataa, Kinuskikissan karpalotoffeekakun hieman sovellettuna (vain puolet kondensoidun maidon määrästä) sekä punajuurikeiton, jota höystin marketista alessa olleella mascarpone-gorgonzola -juustolla. Ei se pahaa ollut.
Ei muita suuria saavutuksia eikä syvällisiä mietelmiä.
Olen aika tyytyväinen puuhastelija: tänään tuli laitettua hyvää ruokaa. Olenkin valittanut, etten ole nauttinut ruoanlaitosta, mutta tänään oli hyvä fiilis ja tein kaalipataa, Kinuskikissan karpalotoffeekakun hieman sovellettuna (vain puolet kondensoidun maidon määrästä) sekä punajuurikeiton, jota höystin marketista alessa olleella mascarpone-gorgonzola -juustolla. Ei se pahaa ollut.
Ei muita suuria saavutuksia eikä syvällisiä mietelmiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
