Kasvimaan kootut pettymykset

Tänään kävin viimeistelemässä kasvimaata talvikuntoon, mikä tuntui sikäli hassulta, että jopa kurpitsat vielä elävät, kun kunnon pakkasöitä ei ole ollut. Leuto syksy seurasi kasvun kannalta katastrofaalista alkukesää, mutta esimerkiksi punajuurista ei syötävän kokoisia tullut. Hieman murheellisena arvioin, jaksanko kuoria niin pieniä...

Varsinainen pettymysten kesä kasvimaalla, ja pettymykset uuvuttavat. Kaikki ne käytetyt tunnit kasvimaalla kykkiessä ja lopputulos on siemenpankista pölähtänyttä suokasvillisuutta ja nuppuvaiheeseen ponnistaneita kosmoskukkia, varsinaisia kasvimaan kuningattaria. Tietenkin ne ovat ne ainoat paleltuneet.

Muutakin koomista sattui, esimerkiksi pudotin parvekkeella petivaatteet nupulla olevien pikkuauringonkukkien päälle ja melkein kaikki menivät poikki. Kiireessä unohdin kuivattaa hyvin kasvaneen tillin (keräsin sen) ja ne ehtivät mädäntyä kylmiöön (miksi edes laitoin ne sinne?!). Ohjeistettu mies ei löytänyt "majavanhännän näköisiä" salaatinlehtiä ja keräsi punajuurenlehtiä. No, kuten totesin, eivätpä olisi kunnon juureksiksi ehtineetkään.

Ensi vuoden aseeni ovat: no, ensinnäkin lepo. Ei ulkohommia talviaikaan. Vasta helmikuussa saa alkaa tilailla siemeniä.

Pihalla on yksi kanerva, se saa riittää koristukseksi. Minun valtakuntaa ovat muutenkin vain takapiha ja parveke, etupiha elää omaa elämäänsä. Kukkasipulit on nyt istutettu, perennoja jaettu ja lehdet ruukaan haravoida vain etupihalta naapurit huomioidakseni. Hmm, tietenkin pitää suojata omenapuu ja tyhjentää ruukut, mutta ne ehtii pakkasöiden jälkeen.

Lisäksi toimivat erilaiset kasvilajit. Sopii niin pienessä kuin isossakin mittakaavassa: kesät vaihtelevat, joten eri lajit pärjäävät. En jaksa ensi vuonna suurta esikasvatusrumbaa, koska en saa tomaatteja pärjäämään ilman kasvihuonetta. Ensi kesä saa olla parvekkeella krassien ja ehkä petunioiden aikaa. Voisin esikasvattaa erilaisia krasseja niin että ehtisivät ryöppyämään hieman aiemmin. Edullisia, kauniita, runsaita ja aika kiitollisia.

Kasvimaalla voittaja oli fenkoli, tilli, hmm. Porkkanakin pärjäsi, muut alisuoriutuivat. Kesäkurpitsa ja avomaankurkku tulisi suojata paremmin kesäkuun mahdollisilta kylmiltä. Jos optimismia riittää, voisin kokeilla, saisinko aina epäonnistuvan valkosipulin tuottamaan.

Ensi kesä voisi myös olla rakentamisen aikaa. Taloyhtiössä tehdään ikkunaremontti, joten lasia vapautuisi minikasvihuonekokeiluun. Etupihan pikku terassia varten mies dyykkasi jo vanhaa laituria, mutta toteutus jäi odottamaan. Etupiha vaatii ratkaisua, koska se on järjettömän ryhditön ja ruma melkein aina.

Tässä kohmeinen kimalainen kasvimaalla.

Tässä taas tukkilastia kuljettava juna ja etualalla "antibioottinen" viljelmäni eli kauraa, ruisvirnaa ja peltohernettä. Ensi vuonna voisi antaa osan omasta vanhasta palstasta levätä samalla sekoituksella ja ottaa nyt levännyt ala käyttöön.

Jotenkin nuo jonkun valkoiset tuet tuolla taka-alalla muistuttavat Normandian maihinnousussa kaatuneiden hautausmaiden ristejä.

Ollaanpas sitten vielä hieman positiivisia: vielä eilen noukin karviaispuskista muutaman litran marjoja, vaikka niitä on syöty viikkotolkulla runsaasti. Samoin vartettu mustaviinimarja tuotti jonkin verran satoa. Mustikkasato ei ollut erityisen laadukasta, mutta sain tyrnejä, ahomansikoita, mesimarjoja, villivadelmia,... Määrien sijaan kauniina poutapäiväannoksina, jotka muistuttavat valosta syksyn ja talven mittaan.

Ja olen hoksannut nauttia kauniista kesä- ja syyspäivistä, järjestellä niille hieman aikaa, niin kuin vaikka tänään lähtiessäni hieman aiemmin töistä kasvimaan tyhjennykseen. Nyt illalla luin Jean Sibeliuksen rakkauskirjeitä ja oli oli aika levollinen.

Katsoin myös Derek-sarjan päätösjakson Netflixistä. Se on saanut ristiriitaisia arvioita mutta oman arvioni mukaan olen nauranut ja itkenyt yhtä aikaa, ei paha. Suosittelen. Harmi etten laittanut tätä heti alkuun, kun kukaan tuskin luki tänne saakka. Tekstin sekaan onkin piiloteltu tällaisia helmiä. Muahahahaa.