Enpä tiedä, onko aiemmin vielä juhannuksena näyttänyt näin tulppaaniselta:
Queen of the Night on jokavuotisella listallani.
Tällaiset ripsuherkkikset pääsivät tällä kertaa kokeiluun.
Tämän kesän agendana ovat omatekoiset mehujäät. Näihin tuli granaattiomenaa ja granaattiomenamehua. Ei mitenkään pahaa.
Mitähän muuten sanoisinkaan – elämä on pitänyt huolen siitä, ettei muuten ole tarvinnut liiemmälti harrastuksiinsa syventyä. Tänään oli keskustelua siitä, kuinka ennen (ja osittain nykyäänkin siis) ajateltiin, ettei vanhempien harrastusmahdollisuuksia pidä mitenkään tukea: jos on tehnyt lapsia niin sitten siinä skenessä mennään seuraavat parikymmentä vuotta – mitään treffi-iltoja siinä, ne ovat nautinnonhaluisille lelliperseille.
Tunsin oloni taas niin kovin kelvottomaksi, kun mulla on yksi jonkun verran aikaa vievä harrastus ja lisäksi työ, jonka takia reissaan jonkin verran ja jonka vuoksi ainoa kysymys, jota viikonlopun naidun suvun kokoontumisessa multa kysyttiin oli, että missä olen taas reissannut ja onko mun vielä pakko reissata. (En viitsinyt alkaa selventämään, että työni on kuin Päiväni murmelina, kun edellisen reissun väsymykset on lusittu, aletaan seuraavaa suunnitella.)
Arvoista sanoisin, että omiini ei todellakaan kuulu täydellisesti kodin piiriin jääminen, mutta niinpä vain minunkin sisältäni löytyy 50-lukulainen amfetamiinijohdannaisia vetävä kodin hengetär, jonka mielestä alushousutkin pitäisi silittää. Siihen malliin nimittäin tänään dramaattisesti huokailin, etten kelpaa mihinkään, olen täysin kelpaamaton kaikkeen.
Pitää olla varuillaan sisällään asuvan arvokonservatiivin kanssa. Ei sillä tunnu olevan mitään hyvää sanottavaa.
Tota, pitääkö toivoa vai pelätä, että mainitut amfetamiinijohdannaiset ovat kuvaannollisia? Ja jos eivät ole, ööö, suositteletko?
VastaaPoistaJoskushan toisten odotukset tuntuvat olevan ratkaisemattomassa ristiriidassa oman elämän kanssa, ja sitten ehkä käy niin, että kokee riittämättömyyttä. Mutta jospa se menisi ohi?
Oon kyllä kuullut niistä hyvää, mutta mulla ei oo valitettavasti omakohtaista kokemusta. Magnolia-leffassa niissä ei ollut ehkä se kaikkein kaunein sivumaku.
PoistaVoi olla, että se menee ohi, mutta toisten odotuksetpa ovat sellaisia luikertelijoita, että sekoittuvat omien odotusten kanssa. Mikä esimerkiksi onkaan "yhteiskunnan ääni" vaikkapa suhteessa omaan sisäiseen moralistiin? Ihminen voi olla yhtä aikaa useampaa mieltä samasta asiasta. Lopputulos on kyllä välillä melkoista sisäistä sekasotkua. (Ja sanon tämän verrattain täysjärkisenä ihmisenä.)