Teki mieli töräyttää taas ilmoille, mitä kaikkea en ole ehtinyt tehdä, mutta sitten muistutin itseäni siitä, kuinka toistankaan itseäni ja kuinka ikävystytänkään itseäni saati muita! Niinpä en aio suhtautua asiaan kielteisesti, niin kuin suhtaudun yleensä kaikkeen joulunaluspuuhasteluun, sillä joulunaluspuuhasteluun liittyy aina joulu, ja siitä mulla tulee mieleen tyylittömät pörröasut ja muut sesonkituotteet, joita marketit tarjoavat lahjapakettiin. Mikäs siinä, joku mulla tässä joulukauden avauksessa aina törkeästi risoo, ja se on tosi tyhmää, koska voisi ottaa kauden alusta niitä iloisia puolia, ja senpä kunniaksi teenkin pienen listan siitä, mitä olen ehtinyt tällä viikolla.
1. Olen ensinnäkin ostanut itselleni tänään kukkia, hyasintteja ja pienen valkokukkaisen kimpun. Valitettavasti valoa oli tänään mitä, kymmenisen minuuttia, ai vähän enemmänkö, no kuitenkin, sisustuskuvat jäänevät toiseen kertaan. Joka tapauksessa, kukkien ostaminen on hyvä pakkokeino muistuttaa elämän kauniista hetkistä. Hyvä meikä!
2. Olen nukkunut jonkin verran työreissulta jäänyttä reipasta univelkaa kiinni ja tämän ohessa tehnyt minimisuoritteet eli hoitanut pienikokoisia henkilöitä eri paikkoihin pyöräkyydillä sekä edustanut samaisia henkilöitä mm. vanhempainillassa, vaikka nyt sitten paikalla olisikin ollut vain pelkkä kuori ja sen sisällä hervotonta ihmishyytelöä.
3. Olen onnistunut ponnistamaan mieleeni myös pieniä yksittäisiä myönteisiä jouluajatuksia, ja tänään sain sytytettyä yhden tuikunkin. Menin jopa niin pitkälle, että myöntelin puolisoni monivuotista haavetta laittaa strobomaisesti vilkkuvat monivärivalot keittiön ikkunaan. Nyt kun taloyhtiössä on laitettu pihavaloja ikään kuin käytävävaloiksi pensasaitaan, hän ajatteli, että ehkäpä värivilkkuvalot sopisivatkin paremmin tähän tarkoitukseen. Toistaiseksi silti pidättäydyimme hankinnoista (minulla tulee hieman paha mieli valojen turhasta polttamisesta, mutta tunnustan samaan hengenvetoon rakastavani paperitähtiä, joita tässä taloudessa laitetaan huomenna adventtina yhteensä nelisen kappaletta eri ikkunoihin).
Aluksi ajattelin, että tekisin kymmenen kohdan listan, sitten ajattelin tekeväni viiden kohdan listan, mutta kirjoitettuani kolme olen jo aivan uupunut ja huomaan, kuinka en kohtaa päivissäni näinä marraskuun viimeisinä hetkinä juuri lainkaan virkeitä hetkiä.
Päädyn siis nöyrtyneenä toteamaan, että elämä on itsemme toistamista, ja vaikka Cheek sanookin kahvimainoksessa, että mieluummin muuttuu kuin juuttuu, niin monesti muutokset ovat niitä näkymättömiä kummia pohjavirtauksia ja näkyvämpää on tämä juuttuminen, tämä toistuminen, tämä sokea kauhominen.
Jos mieleni onkin yllättäen kirkastunut huomenna, saa blogini kuvan kukkakimpustani, mutta jos sellaista ei näy, voi mielessään kuvitella, kuinka ehtoisa jatkaa hapuilevaa kauhontaansa ja toivoo, että aina kun muuttuu, olisi edessä jotakin jalompaa, ja aina kun juuttuu, että osaisi pysähtyä katselemaan ympärilleen.
Kyllä veti Cheekin Paulig-veto syviin tiloihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!