Kenkämeri

Kuinka suomalainen voisikaan olla minimalisti, kun elää kaikkia näitä vuodenaikoja?

Kun et hallitse arkea, ota siitä talteen vain pieni pala...

Siispä: erä välikausikenkiä päätyi yläkertaan odottelemaan kuivempaa säätä (oikealla hengailevat huopikkaat tosin jäivät, kunhan nyt lepuuttivat jalkojaan, hih, hetkisen tuossa muiden mukana).

Viime viikolla tarvoin eräänä päivänä lumessa ja roudasin mukana paria lasta. Varpaita pakotti vielä illallakin niin paljon, että seuraavana iltana olin tilannut itselleni talvikengät (ihan mielettömän siistit, muuten).

Nimittäin on huomattavasti hankalampaa sietää vuodenaikoja, jos esimerkiksi joutuu mieltämään talvikauden aina hikiseksi tai palelevaiseksi ja pakottavaiseksi, tai rumaksi. Mulla on mainiot huopikkaat, mutta ei ne ole oikein kivat työkengät.

Kengistä on hankala vähentää. On vain niin pirun mukavaa, kun niitä on eri tarkoituksiin: mekkojen kanssa ja lenkille, hankeen ja hiihtoon. Minä vastaan materialismi 0-1.

Materialismin kanssa tosin saa ja pitää olla järkevä. En voi käsittää, miten kaltaiseni keekoileva prinsessa on kuvitellut pärjäävänsä mustilla kömpelöillä huopikkailla koko talvikauden. Jos kokeiltaisiin vähentämistä jostain muusta kuin talvivarusteista... Viime kuukausien projektinani on ollut käyttää loppuun entisiä: shampoita, naamarasvoja ja sensellaisia. Kun vanhat loppuvat, tilalle tulee tasan yksi. Tässä on sekä kulutushyödykkeen arvostus mutta järkevä kulutus samassa paketissa. Joskus näin, jes!

Ja siis paikoilleenhan jäivät edelleen nämä... (Ja uudet kumpparit ovat hankintalistalla – oikealla näkyvät Hait ovat jo vuosia olleet kuppaisessa kunnossa, hyviä kumpparimallivinkkejä otetaan vastaan)