Tekisi mieli puuhailla kaikenlaista pientä siellä.
Kadulla näkyy tuttuja kasvoja: miehen, (jostain syystä) entisten poikaystävien, sentapaisten. Pikkulapset muistuttavat omaa poikaa. Tulee liikututtua kankaasta, jossa letitetään tukkaa (koska sitä teen kotona päivittäin, letitän isomman lapseni tukkaa).
Välimatka tuntuu kohtalokkaalta ja ajanjakso valovuodelta.
Kävin juoksemassa. Hieman päämäärätöntä on ollut. Laitetaan nyt sentään lintu näytille. Eläimiä näkee! Kettuja, rottia, citykaneja,...
Kotoa lähetettiin tällainen kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!