Sitä minä vaan, että kun ajattelin tänä iltana selailla hetken blogeja ja laittaa samalla akvaarioveden vaihtumaan, jotta tulisi sellainen olo että kyllähän minä oon jukopliuta kätevä emäntä. Jos nimittäin silmäilisin elämäni makrokosmosta eli vaikkapa tätä asuntoa tai pääni sisäisiä ajatuksiani tai pah, vaikkapa alkavan viikon töitä, niin ei niistä mitään iloa saisi. Siispä olen keskittänyt onnistumisen tunteeni näihin mikrokosmoksiini, tällä iltaa akvaarioon. Lueskelin melkein kaikki lukematta jääneet blogikirjoitukset ja lähdin vessaan katsastamaan vedenvaihtotilannetta.
Letku oli liruttanut kaikki pönttöön tarkoitetut vedet lattialle ja vastassani oli paisumus. Nooan arkki -efektiltä sentään vältyttiin ja kaikki fisut olivat edelleen siellä kaloille tarkoitetussa pöntössä, mutta muuten tunnelma oli yllättäen aika hektinen.
Läträsin sitten reilut sata litraa kalankakkavettä lattialta ja sen päätteeksi päätin jynssätä juurakot ja no, kello olikin yhtäkkiä yli kymmenen. Ottaen huomioon eilisen iloluontoisen illanviettoni en ehkä kohoa tästä enää nousuun laisinkaan vaan lakastun vaaka-asentoon.
Kyllä elämällä on omat konstinsa pitää tasapainossa: musta tuli eilen täti mutta kuulin lähipiirin syövästä. Aiemmin viikolla mietin, miksi yksi henkilö nuivaili kahville lähdön kanssa ja muistinkin sitten, että olin itse vanuttanut kuukausikaupalla erään toisen henkilön kahvikutsuun vastaamista (lopputulos: ei enää vastannut, kun kokemuksestani viisastuneena ehdotin kahveja). Ja äsken yritin saada aikaan hallinnan tunteen, mutta sekin pissi kirjaimellisesti nilkkoihin.
Tässä nyt sitten tuijottelen akvaariota ja ajattelen, että sehän näyttääkin kaiken katastrofaalisen häsäyksen jälkeen uudelleenjärjestettynä aika kivalta, vaikkei mun pitänyt koskea sen järjestykseen laisinkaan. Siinä symboliikkaa yhdelle iltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!