Olen ottanut tavakseni kysyä joulun ja synttärin alla, mille on tarvetta. Joskus aiemmin olen saanut toiveen olla tuomatta mitään paitsi tarjottavia. (Kun olen saapunut paikalle, olen havainnut, että muut vieraat ovat silti tuoneet jotain.) Tällä kertaa toivomus oli, että jotain kierrätettyä tai itse tehtyä, ei mielellään leluja.
Koska olen tänään siivoillut lasten rytöläjiä, jotka tosin onneksi eivät aivan kohtuuttomia ole koskaan olleet, tulin tuumailleeksi, voisiko kierrätetyn tai itse tehdyn idealla viettää oikeasti synttäreitä, siis vähän isompien lasten iälläkin? Lähipiirissäni on siirrytty vuosi vuodelta enemmän aineettomiin toiveisiin aikuisten keskuudessa, mutta jostain syystä lapsia tulee kaiken varalta vuorata tavaralla, jotteivät jäisi kulutusyhteiskunnassa mistään paitsi, reppanat. Vanhemmat hyväksyvät kimpassa tämän ihmeellisen rihkamatulituksen välttämättömänä pahana.
Heti perään on lisättävä, että olen pikkutyttönä rakastanut pikkutavaroita. En ole tässä lähdössä kieltämään mitään kokonaan. Sitä paitsi lapsiani lahjoneet kummit ja lähiomaiset ovat yleensä antaneet järkeviä, kivoja, kestäviä ja tarpeellisiakin lahjoja. Mielessä onkin enemmän seuraava kysymys: voisivatko synttärit olla myönteisessä mielessä mahdollisuus treenata tavaraan suhtautumista? Voisiko hyvä lahja olla jotain muuta kuin helposti särkyvää rihkamaa, joka helposti unohtuu?
Ajatukset ovat tervetulleita, sana on vapaa.
Hieman omasta puuhastelunhalustani päädyin tällä kertaa seuraavanlaiseen ratkaisuun. Katson nimittäin kummitätinä oikeudekseni antaa sentään jotain. Niin iskostunut on tavaran arvo. Tästä siis aasinsilta puuhasteluhömppään!
Tein kummitytölle käyttöpuseron ja pinnityynyn Mekkotehdas-kirjan ohjeen mukaan. Pinneistä toinen on tyttäreni, toinen on löydetty maasta. Pinniaiheissa kunnioitettiin lahjansaajan tämänhetkisiä Kitty-mieltymyksiä.
Pusero on LiandLon rusettitrikoota ja värissä on kunnioitettu lahjansaajan äidin värimieltymyksiä. Hihat on rypytetty Framilonilla.
Pinnityynyssä on Polinkan puuvillaa ja se on täytetty kangassilpulla. Lopputulos on aavistuksen muhkuraisempi ja raskaampi, mutta järkevämpi kuin täyskeinokuituinen vanu. Tällaisen ompelee helposti myös ilman ohjetta, itse piirsin kankaaseen ympyröitä 20-senttisellä lautasella.
Trikoo ei ole kierrätetty, mutta oli niin pieni pala, ettei olisi oikein omalle tytölle riittänytkään. En myöskään ostanut sitä erikseen tätä varten. Puuvillojakin oli pienet tilkut, joita en niitäkään ostanut erikseen.
r e t h i n k r e d u c e r e u s e r e c y c l e
Tavallaan parempi olisi ollut kokonaan ilman lahjaa, mutta kompromissiratkaisuna mielestäni ihan ookoosti mietitty, hyvä minä. Noita R4-periaatteita voisi haastaa miettimään enemmänkin, itseäni kiehtoo eniten rethink.
Ei muuta kuin jälkisynttäreitä viettelemään!
Ompas siitä vierähtänyt aikaa, kun olen viimeksi kurkkinut tähän blogiin. Yhä suosikki!
VastaaPoistaItsekin painin aiheen parissa. Parhaita aineettomia lahjoja lapsille ovat olleet erilaiset lahjakortit: videovuokraamoon, Hoploppiin, kylpylään. Olivat jopa porukalla näitä hankkineet -hyvä, koska meillä tavaraa piisaa. Itse koitan edes jotenkin hyödyllistä antaa, yleensä oman firman myyntiartikkeleita, ehkä tulevaisuudessa uskallan jopa ommella tms. Toivoisin kierrätysideologian yleistyvän. Onhan lahjan miettiminen hauska osa juhlaa, joten iloa ei pidä kokonaan viedä, mutta järkeistää voi.
Hyvä tuo lahjakortti-idea!
PoistaKiitos myös "lukijapalautteesta". On tosi kiva, kun jaksat antaa sitä. Mun blogiin ei tule paljon kommentteja ja vaikka en miellyttämään pyrkivä olekaan, joskus mietin, että kirjoitankohan muiden mielestä ihan tuubaa :D Ei kommentointi todellakaan mikään pakko ole, mutta kun moni sisällötön blogi saa hirveästi kommentteja ja minä en paljon ollenkaan...en ole kateellinen, en! ;)