Olen päässyt puuhaamaan eli harrastelemaan hyvin vähän ja siksi ihmetytti pysähtyä huoneeseen piirtyneeseen valokiilaan. Häh, kauneutta synkässä mielenmaisemassani? Aamulla laitoin pojalle joku aika sitten ommellun puseron päälle ja ajattelin, että päivittelen tänne jotain vanhaa, kun ei uuttakaan ole. No, paita oli pissassa alta kymmenen minuutin, joten se siitä sitten. Ihan hieno se on, jos nyt tällainen sanallinen kuvaus riittäis tälle kertaa.
Olen vaikka miten pitkään kipuillut itseni ja blogini kanssa siksi, kun en yllä en harmoniaan, en huumoriin, en mihinkään. Vaivaa tällainen epäröivä, kesken jäävien ajatusten kirjo kuvien välissä. Olen huono viihdyttäjä.
Elämäni on vimmattua etsimistä, mielenrauhan, tasapainon, uusien ajatusten, ihmisten, eri ymmärryksen tasojen. Se on mielestäni surullista, etten jaksa olla täällä kirjoittaessani edes hauska.
Toisaalta tas, mitä väliä? Tässä on taas oppituntia elämänpituisen epätäydellisyyden ja kaaoksen sietämiseen. Pakoilen molempia, vaikka samaan aikaan en näe täydellisyyttä ja harmoniaa kaikessa, suoraan silmieni edessä.
p.s. Osallistun kello kuusi julkaistavaan ainekirjoitushaasteeseen. Vielä ehdit halutessasi mukaan, tämänkertainen aihe löytyy Täti-ihmisen blogista täältä. Mullapa oli muuten Täti-ihmisen kanssa ihan aito ja oikea Blogimiitti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!