keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Miksi uusi on parempaa kuin vanha

Seuraa päivän hajamietelmä / aivopieru.

Olen edelleen vesirokkovahtina ja päätynyt puuhailemaan kotiaskareita epätoivoisen (no, en ole niin kovasti yrittänyt) työntekorimpuilun ohessa. Olen saanut hyvin nopeasti kiinni leppoisammasta elämänrytmistä niin kuin silloin, kun hoidin kuopusta kotona.

Ihan vasta olin allerginen kaikelle kotiin liittyvälle ja nyt taas tuntuu kuin saattaisi puuhastella täällä vielä pari viikkoa tuosta noin vain, tai no sanotaan vaikka vuoden...Ongelma ei taidakaan piillä siinä, etteivätkö ehtoisa emäntä ja ne muut puoleni olisi sinänsä tasapainossa tai yhtä tärkeitä, mutta ehkä yritän liian ahnaasti mahduttaa kaikkia eri rooleja samaan kuoreen.

Sinänsä hassua, sillä tunnen nämä pikku kotiaskareeni samalla kansantalouden tukahduttamiseksi, mikä on vähintään hupaisaa, sillä en töitä paiskiessanikaan erityisemmin taloutta kohota, kun en ole sellaisella alalla. Ihan en eskapistiseen hyrinään siis kiinni pääse.

Mutta onhan tämä aivan kivaa.

Pohdiskellessani, josko leipoisin sämpylöitä vanhoista jauhoista ja keräilisinkö kaikki mahdolliset vanhat rouheet ja siemenet sekaan tulin ajatelleeksi, kuinka epäreilua onkaan, että uuteen viehättyminen on niin paljon helpompaa kuin vanhaan. Lähdetään vaikka siitä, että on hauskempaa hakea kaupasta tarvikkeita johonkin ruokaideaan sen sijaan että nyhjäisi vanhoista jämistä.

Eikö sama päde aika moneen asiaan? Kaivataan uusia innovaatioita, luovuutta, eteenpäin menoa. Kuka arvostaisikaan nykyisessä pysyttelyä tai vanhaan palaamista? Pysyttelijät ja viivyttelijät ovat narisevia pieruja, joita kukaan ei halua myrkyttämään.

Maalattiin tytön kanssa tuossa aamusta nukensänkyä, jonka päädyin ostamaan uutena, kun käytetyn huhuiluni eivät tuottaneet tulosta. Nieleskelin hieman pahoilla mielin tätä Suurta Syntiä. Varsinkin, kun se olin minä, joka ehdottomasti halusin sen sängyn. Koska mulla oli Visio.

Tässä kuussa on vakuutuslasku, joten mulla jää sata euroa ja loppukuun lapsilisät marraskuun käyttöbudjetiksi. Olen oikeastaan tilanteesta melko iloinen, koska en halua enempää nukensängyn tapaisia tunnekuohuja. Tässä nyt on sentään kyse ei niin rakentavasta itsensä syyllistämisestä pienillä asioilla sen sijaan että kapuaisi öljynporauslautalle ja päätyisi narskuttelemaan kaalia murmanskilaiseen vankikoppiin.

Tässä yksi jämäleipomus eli punajuuripiiras, ja tänään juhlin myös tekemällä niitä sämpylöitä. Jos punajuuripiiraan resepti kiinnostaa niin kerrotaanpa sekin: sain äidiltä valmiin rukiisen pakastepohjan. Punajuuria (4-6 kpl) keitin parikymmentä minuuttia. Paistoin piiraspohjaa 10 minuuttia 200 asteessa ja lisäsin sitten pilkotut punajuuret, punasipulia, hieman valkosipulia, aurajuustoa sekä päälle 2 dl ruokakermaa ja 2 kananmunaa keskenään sekoitettuna, sekaan jotain yrttiä esim. rakuunaa, mulla oli tällä kertaa basilikaa. Puoli tuntia uunissa ja se on siinä. Netissä on monia hyvännäköisiä vastaavia reseptejä, tämä oli sovellus niistä, mitä kotoa löytyi (aika hyvin löytyi, auraa ja kaikkea).







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...