Mustaviinimarjojen pyöreä muoto toistuu noissa pampuloissa.
Otsikko viittaa noloon tapaukseen, kun tänään olin ihan oikeasti eksyksissä. Ajattelin, että syksyä pitää arvostaa ja paineltiin paikalliselle luonnonsuojelualueelle retkelle. Jotenkin homma päätyi siten, että ilta pimeni ja tunnelma tiheni, mutta emme olleet reitillä...Siinä sitten pysymään tyynenä, kun isompi kyselee ja pienempi on koko ajan selässä.
Pienempi nukahti, isompi rauhoittui, rentoon retkeilyyn tarkoitetussa neulepuserossani on selässä edelleen iso hikiläiskä. Varpaissa on kumppareista pieniä hiertymiä. Sentään tuli kilometrejä kivasti (12?).
Että ihan hyviä muistutuksia: Ensinnäkin, turha leikkiä varmoillakaan reiteillä eräjormaa vaan aina kompassi mukaan ja samoin ylimääräistä vettä, syysretkille myös taskulamppu. Vaikka reitti olisi miten tunnettu ja pomminvarma, Murphyn lain mukaan jossain vaiheessa merkkejä kohtaat epäloogisuuden, joka vie kirjaimellisesti metsään, tai no tässä tapauksessa järvelle.
Ja sitten toinen juttu: vaikka miten esität lapsillesi kaikkitietävää ja varmaa, toisinaan olet täysin hukassa, joko metsän nielussa tai elämässä yleensä. Aamulla pudotin unenpöpperössä kankein käsin solmittavaksi tuodun helminauhakorun sänkyyn niin, että helmet levisivät. Ja illalla sitten tämä.
Aamulla leikitään taas aikuista, mutta en vielä kiirehdi nukkumaan, pitää rauhoittua tämän pakollisen nöyrtymisen edessä.
kaunis tuo huivi kyllä on!
VastaaPoistaja kuinka totta nuo sanasi eksymisestä ovatkaan (itse eksyin meidän pikkuiseen metsään maanantaina - puolen tunnin kävelystä tulikin 1,5h:n kävely... onneksi olin yksin...)
Mitä sulle kuuluu? On ollut blogipuolella hiljaisempaa ja oon miettinyt, miten sulla ja perheelläsi menee. Kävin kurkkaan sun blogia ja hoksasin, etten ollut listoilla, aivan ihme juttu! En oo kyllä yhtään blogia poistanut mun listoilta, mutta näin on käynyt ennenkin.
Poista