tiistai 19. tammikuuta 2016

Arkijärkiruokafilosofiaa

Olen opiskellut käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa ja osaan siis hyökätä näkymätöntä vihollista vastaan, ja tuo näkymätön vihollinen on nyt sitten ihminen, joka hifistelee ruoalla. Jotenkin tuntuu että monessa elämäntaparemontissa ehdotellaan niin eksoottisia muutoksia ja ruokavalio on sitten kaikkiaan maidoton-gluteeniton-perunaton-hiilihydraatiton-rasvaton-rasvainen ja/tai lihaton/lihainen. Pääasia, että rajaillaan erinäisiä aineksia pois, hehkutaan elämänmuutosta ja jossain lehden kannessa hyhmäisellä naamalla irvistetään kausineule päällä kuin se terveys luikahtaisi paholaisen tapaan suuaukosta sisään.

Ja aivan sama onko tämä oikeasti totta, sillä eikö pääasiana ole että musta tuntuu tältä ja mun tuntemus on tärkeämpi kuin mikään yksittäinen fakta. Tiedemiehetkin vain huijaavat... Noo, tosissaan jos ollaan, niin nyrkkisääntöni ovat kasautuneet vuosien saatossa sitä mukaa kuin olen kokenut niitä realistisiksi hinta/aika/eettisyys/maku -kombossani, jossa on muitakin elementtejä, kuten se, suostuvatko lapset syömään. Nyt on arkijärki äänessä.

Seuraa siis Ehtoisan ruokafilosofiaa.

1) Riittävä määrä kasviksia on 5-7 erilaista päivässä. Oma tavoitteeni on seitsemän, mutta viisi on ihan ok, semminkin kun mulla on usein kotipäiviä, jolloin tulee syötyä tähteitä, ja tähteiden syöminen on jalo laji. Kasviksissa pätee sääntö mahdollisimman montaa eri väriä mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan. Päivän mittaan kasvikset kerääntyvät ilman, että joutuisi pureskelemaan pelkkää salaattia, joka ei muutenkaan tähän vuodenaikaan ole erityisen järkevä ruoka (ellei soveltele pasta-, peruna-, ja papusalaatteja jne).

2) Pakasteet on ok. Niistä syö edullisemmin kasviksia talvisin. Fennovegaani saanee kierrettyä pakasteetkin, mutta omalla kohdallani ei onnistu. Pakasteesta ronkin yleisimmin pinaattia, pakasteseitä (kalansyöjille tämä on käsittääkseni kestävä valinta, vaikkei erityisen herkkua olekaan) sekä soijanakkeja.

3) Einekset on ok. Eineksen voi yhdistää johonkin ei-einekseen. Esimerkiksi eilen ruoaksi oli hapankaalta, pyöryköitä kermaviilinokareen kera, perunoita ja parsakaalia. Mainio kombo on yhdistää (soija)nakki juureksiin ja tehdä keitto. Ei ole huono. On herkullinen.

4) Peruna on ok. Otti aivoon, kun vuosia peruna oli suuren vainon kohteena. Kuka käskee syödä ruoalla seitsemäntoista perunaa. Voi syödä vaikka pari ja osana tasapainoista ruokavaliota ei varmasti ole huono juttu. Kasvaa kotioloissa, hiilijalanjälki olematon, jos otetaan vaikka puikula niin mennään jo gourmet-osastolle.

5) Kotimaiset ovat kannatettavia. Kyllä olen sitä mieltä että viherpirtelöä parempi aamupala on kaurapuuro ja sen päällä kesällä poimittu marja. Kyllä on myös silakkapihvi parempi vaihtoehto kuin Norjan lohi, mutta myönnän että harvoin tulee silakkapihviä tehtyä. Teen parannuksen. Omat kalasuosikkini ovat ahven ja lihamyllyllä jauhettu hauki. Tuore frittimuikkukaan ei paha.

6) Kauden kasvikset kunniaan. Nyt se on herkullinen navel-appelsiini. Ei silloin tarvi paljon muita ostaakaan. Kauden kasviksen näkee kauppojen kampanjoiden lisäksi hintalapusta. Jos se on halpa, ota se. Jos se on kallis, älä ota. Jos et tiedä, miten hinta vaihtelee, on aika. Tammikuu ei ole muhkeiden salaattiannosten sesonkia. Tammikuu on juurespatojen, papujen ja haudutettujen uuniruokien aikaa.

7) Keep it simple. Kaikki, mikä kuulostaa höyrähtäneeltä, tulee jossain vaiheessa kaatumaan. Simppeleintä on syödä vähän kaikkea, omat mahdolliset vakaumukset ja allergiat huomioiden. Voihan se olla että menee maha ripulille jos syö pitsan ja sen päälle kilon pasta-annoksen. Mutta jos tekee pastansa kokojyvävehnästä ja syö sinä päivänä muuten korkeintaan ruisleipää eikä punttaa hirveästi muuta viljaa, voi yllättyä että oma maha kestää vehnääkin. Tiedän ettei kaikilla vaan kestä. Mutta järjenkäyttö tässäkin sallittua. Kokojyväpasta on niin mainio arkiruoka ja sen kanssa voi tehdä ravitsevia ja edullisia kastikkeita.

8) Mausta hyvin. Moneen ruokaan jaloimmat mausteet ovat suola ja itse jauhettu mustapippuri, lisänä oliiviöljy ja ehkä valkosipuli ja yrtit, mutta hifistellä voi moneen suuntaan. Jo mainituilla pärjää niin monessa ruokalajissa jo mainiosti, kunhan osaa esimerkiksi hauduttaa. Itse olen kyllä suuresti etnisempienkin makujen ystävä, ja niiden suhteen onkin olemassa maailma pullollaan reseptivinkkejä. Minunkin blogistani löytyy useampi toimiva resepti.

9) Hapanmaitotuotteet. Mulla on vahvat epätieteelliset perusteet sille, että maitotuotteista hapanmaitotuotteet ovat parhaimpia. Siispä: kastikkeeksi kermaviiliä, välipalaksi viiliä, iltapalaksi luonnonjogurttismoothieta marjoilla, joka aterialla puoli kiloa juustoa. Muista vaihdella juustolajia. No, tässä nyt lipsahti höpöpuheen puolelle. Myönnän olevani juustoaddikti. Juusto niin puhuttelee mua.

10) Nauti. Ruoka on elämän ilo. Arkisin se on usein vääntöä että ehtii harrastuksiin ja muihin rientoihin, ja hintakin pitää pitää alhaisena, mutta toisinaan voi tietoisesti päättää nauttivansa ruoanlaitosta. Menetin kiinnostuksen vuosiksi, kun oli vähän rahaa ja kaksi pientä lasta, mutta jotenkin ruoka on kiinnostanut taas hieman enemmän. Siihen voi upottaa huoliaan, siis laittamiseen, ja kun laittaa kunnollista, ei syö mitä sattuu.

Bonus: Kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ja tietenkin aamupala! Ihan ehoton juttu.






5 kommenttia:

  1. Apua kun mua on alkanut niin kyrsimään, kun kaikkialla syömisestä tehdään niin hankalaa! Jokaisella on joku itse kehitelty ruokarajoite, ja mitäs laitetaan kaffepöytään kun rajoitteisia tulee kylään. Nii-in. Joskus ärsyttää, sillä onhan se vaan niin, että pottu ja makkarakastike on hyvää, siihen tavalinen kurkku-salaatti-tomaatti vierelle pötköttämään niin onko somempaa. Niin ja pruuttaus sinappia. Aah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän kyllä itse auliisti, etten makkarakastiketta söisi, mutta olen ollut syömättä sitten vuoden 1997, joten useimmiten mahdolliset ruoanlaittajat jo muistavatkin asian :P Laitan myös mielellään ruokaa mahdollisille rajoitteisille, JOS VAIN he kertovat nuo rajoitteet etukäteen!

      Minulla on sikäli päinvastainen ongelma, että monen lapsen saisi syömään pottuja ja makkarakastiketta, mutta kun meillä ei syödä, niin iskee stressi, kun en tiedä, mitä kylään tuleva lapsi saattaisi syödä. Mutta sitten loppujen lopuksi jos ei maistu, ainahan voi paikata leivällä ja muulla pienellä. Talo elää tavallaan ja vaikka otan mielelläni huomioon rajoitteet ja inhokitkin jos muistan, niin kaapista ei aina kummempa löydy. Yksi sympaattinen juttu on ronkelimmissakin vieraissa, lapsissa siis: kaikille on aina maistunut aamupuuro!

      Poista
    2. Loppukaneettina: minusta kaikki rajoitteetkin on ok, jos niistä ilmaisee reippaasti etukäteen ja jos ei sitten tee isoa numeroa ja naama nurinpäin siirtele haarukkaa lautasella, jos ei maistu. Voi vaikka sanoa ettei oikein tykkää paprikasta mutta maistoi kuitenkin. Moni lapsi voi olla ronkeli mutta jos on reipas, sellaisen kanssa miettii ihan mielelläänkin jotain muuta, ettei jää nälkä, mutta jos on vaatimassa ranskalaisia niin ilman jää. Ruoka-asioissahan on niin monta paikkaa päästä nolostelemaan puolin ja toisin. Ei uskalleta sanoa ettei syödä ja ruoanlaittajaa nolottaa jos joku ei syö jotain mitä on laittanut. Omalla kohdallani oon tottunut rempseästi sanomaan, etten syö lihakastiketta, kun en syö lihaa, mutta voin ottaa vaikka tätä leipää potun kanssa. Mutta lasten kohdalla nolottaa: mua nolottaa miltä se näyttää muiden silmissä, kun ne ei syö lihaa. Vaikka kotona se onkin arvovalinta, josta ei sen kummemmin hössötetä. Siltä osin nykykouluissa on mahtavaa, kun kasvisruoka ei ole edes erikoisruokavalio vaan "tavallinen" ruoka.

      Poista
    3. No joo ehkä ilmaisin itseäni vähän huonosti :D Terveyssyistä olevat ruokarajoitukset on toki ok, ja hattua nostan myös sille joka kykenee elämään ilman lihaa (itse en pystyisi) mutta ihan hiljattain minua arvosteltiin esimerkiksi siitä että hankin lapselleni sairauteen lääkekuurin, enkä kokeillut pelkkiä yrttejä, tai siitä että lapsillamme on karkkipäivä, kun kuulemma ihan hyin voi kasvattaa lapsensa töysin ilman sokeria. Jotenkin kaipaisin maalaisjärkeä tällaisiin hifistelyjuttuihn. Osallahan ne ovat muillaelämän osa-alueilla, osalla ruuassa. Ja vapaus toki suotakoon kaikille, kunhan erilaisuuskin sallitaan - myös niin päin, että se makkarakastike on ihan ok, vaikka onkin juntimpaa kuin tofu. :D

      Poista
    4. Makkarakastikehan on hieno, klassinen arjen pelastaja :D Minusta täysin sokeriton hifistely yms on hieman vaivaannuttavaa, vaikka monessa jutussa voi olla hyvä pointti (vrt. sokeria pukkaa joka rööristä, sitä on aivan liikaa tarjolla). Yleensä voi olla iloisesti ottamatta kantaa ja huidella omia polkujaan, joskus vaan sitten tulee pieniä yhteentörmäyksiä. Aina jos vaan voin, en sano mitään.

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...