Ja katselen lumisadetta, vihdoin. Tuollaista isohiutaleista räntää ehkä ennemmin, mutta pakkasen puolella ollaan. Ihmeellistä, kun maasta puskee sipulikukan hiippaa, niin ja jouluruusu on kukassa ulkona.
Kotona oleminen alkaa jo muuttua jälkikasvulle tiuskimiseksi, vaikka eilen kävin tyttöjen illassakin. Sehän se lomassa kivaa on, tekee lopulta jo mieli työn ääreen. Hmm. Mitähän latteuksia tässä ehtisi vielä tälle vuotta ilmaista.
No uudenvuodenlupauksia ainakin. Minähän rakastan ruokaa, mutta en ole saanut sen laittamisesta nautintoa aikoihin. Siksipä lupaukseni numero 1 onkin
- opettelen kerran kuussa laittamaan jotain uutta ruokaa
Siinäpä tavoitetta raportoitavaksi asti. Tammikuun haasteeni liittyy maustamiseen ja keittoon, mutta siitäpä sitten myöhemmin. Ja ruoanlaitto voi olla myös leivontaa, koska se on lasten kanssa helpompaa kuin uuden ruokareseptin kokeilu.
Lisäksi yritän puuhasteluissani seuraavaa:
- ajattelen yhä enemmän käytännöllisyyttä ja säädän yhä enemmän, jotta voin hyödyntää niitä tarvikkeita, mitä itseltä tai vaikka kavereilta löytyy sen sijaan, että ostan uusia
Ompelusten puolella voisin kokeilla seuraavaa:
- ompelen koululaisen vaatteita
No en ton enempiä uskalla luvata. Tässähän tätä jo on eli ei muuta kuin sokka irti ja levikset repee.
Kunpa täälläkin olisi pian jotakin muuta keliä kuin ikuisesti jatkunut mustanharmaa vesisade.
VastaaPoista