Murha kasvimaalla

No ei oikeasti, mutta varkaus sentään. Jotkut esiteiniräkänokat ovat telmineet kesäkurpitsoillani ja katkoneet jättiauringonkukan. Jos vain kiinni saisin...

Kömmin eilen kameran kanssa kasvimaalle ajatuksenani taltioida vihannesten kuvia, mutta paikalle sattui palstanaapuri, joten hävetti liikaa kuvailla. Kerkesin siis ottamaan vain pari kuvaa. Tässä nyt kuitenkin vähenevän kesän tunnelmia ilman sen kummempaa sanottavaa.

Paitsi että kutsuttiin naapurit syömään ja tein taas sitä taivaallista kesäkurpitsaruokaa. Naapuri santsasi melko körön ja hoki, ettei tiedä, mikä se hyvä ruoassa oikein on, mutta on niin hyvää...En viitsinyt tähdentää, että rasva ja suola, lähinnä. Sovitaan että kasvimaani jalot antimet.

Pihalleni oli karannut jokunen vuosi sitten jokin maksaruoho. En niistä niin suuremmin piittaa, tai piitannut, mutta siirsin säälistä penkkiin. Siinäpä maksaruoho hiljalleen levisi ja eleli vaatimattomasti. Syksyllä kaadettiin laho koivu, sen jälkeen on alkanut tapahtua. Maksaruoho rakastaa elämää ja kiittää vaaleanpunertavin kukin. Mikä parasta, pölyttäjät rrrakastavat maksaruohoja!

(Olenkohan tullut kertoneeksi, että kuivahtaneesta puutarhakompostistani on tullut kimalaishotelli. Kuinka nyt käännän sen? Kattokaa nyt näitä pörriäisiä? Huolimattomuus on monesti luonnonmukaisen puutarhan paras tae.)

Tässäpä vielä hieman fiilistä konnantatarpenkistä, joka nykyisin rrrakastaa elämää. Hyvät ihmiset, ei ikinä koivuja pieneen pihaan! Oikealla näkyy hieman maksaruohoryöpsähdystä ja jostain välistä kurkistelee espanjankurjenpolvi, joka on kukkinut koko kesän.

Nämä pari kuvaa ehdin ottaa kasvimaalta.

Eilen söin punajuurikeittoa. Punajuuret ovat ihania!

Mulla oli myös hieman tuuria, sillä voitin pikkupalkinnon Nova Melinan blogin arpajaisista. Pikkuinen paketti saapui tänään.

Tykkään tosi paljon Novan blogista. Bloggausharrastuksen muistutukseksi kiinnitin voittamani avaimenperän läppärisuojakoteloon.