Aurinkoterapiaa

Kävin koko perheen voimin kasvimaalla puuhaamassa, tosin miespuoliset keskittyivät lähinnä herneensyöntiin.

On ollut hieman stressiä viime aikoina, ja siksipä olen hionut stressinlievitystekniikoitani. Niitä ovat olleet muun muassa seuraavat:

1. liikunta
2. erittäin hyvän ruoan laittaminen
3. ankara ystävien tapailu
4. lukeminen (vaihtoehtoiset todellisuudet)
5. tv-sarjat

Koska sossumediassa korostetaan, että ollakseen suosittuja blogeissa pitäisi olla aina positiivinen ote ja koska minä nyt kuitenkin olen aika paljon ennemminkin negatiivinen, en jatka tuosta stressistä. Se on siis keskiarvonettisurffaajan vika, etten avaudu enempää viisauksista, joita olen mielessäni kehitellyt.

Sitä paitsi en edelleenkään tule stressin kanssa kovin hyvin toimeen. Ja onko maailman rentouttavinta lukemista loppumaisillaan oleva Sofien valinta, entäpä Taisteluni (eka osa)? Ei ole kovin hyvin handussa tämä homma.

En sentään ole immuuni ryöppyävän ihanalle kasvimaalle. Laitetaanpas kuvia ja annetaan niiden puhua puolestaan!


Kesäkukat eivät koskaan ole huono vaihtoehto.

Tässä hieman yleisnäkymää palstaltani.

Kehäkukkien yksinkertaista kauneutta.

Pirteät tillikukinnot, seassa punaisia ja lohenpunaisia ruusupapuja.

Todellinen yllättäjä: mulla oli tipahtanut kosmoskukkien siemeniä pussukasta penkkiin. Aiemmin olen yrittänyt esikasvattaa niitä, jotakuinkin surkealla menestyksellä näin V-vyöhykkeellä kun ollaan. Kesä on ollut kasvun kannalta todella mahtava ja tästä rohkaistuneena aion laittaa ensi kaudella kosmoskukkaa oikein ryöppyämään! Kukintaansa aloittavat kaverit ovat iiiiiiihaniaaaaa!!!

Jos olisin omakotitaloasuja, laittaisin pihani reunamille pysyväksi asukiksi maa-artisokan. Makoisa näkösuoja! Kavereilla on kokoa päälle pari metriä.

Tässä ruusupapu kiipeilee pitkin maa-artisokkaa.

Mangoldin kukinto kohoaa kohti korkeuksia.

Monimuotoista sekoilua. Palstani ei todellakaan ole se pellon rikattomin, mutta toisaalta elämää on niin monenlaista. Siinä missä naapurissa saattaa olla hiljaista ja aakeaa laakeaa, on omalla palstallani käynnissä mitä parhaimmat bileet. Saisi tämän huonon omatunnon jättää jo sikseen ja nauttia, kun saa kesästä syksyyn syödä omia eväitä.

Olikos siinä positiivisuutta kerrakseen? Häh? Häh?

Lähdenkin tästä hieman tasoittumaan ja lukemaan, millä keinoin ihmiset välttelevät kuoleman kohtaamista.