sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pikkuinen kokeshi

Pari viikkoa sitten olin paikallisten ompelunaisten kanssa Rovaniemellä päivän lomareissulla ja ostin hartaasti säästetyllä kirppiskassalla muutamia pikku ostoksia lähinnä kesäistä tiipiitä varten. Minulla oli valmis lista tarpeista tai "tarpeista", mutta lipesin hieman ja ostin Ottobre-putiikista kolme pikkuista koruun pujotettavaa kokeshia.

Tytär sai valita mieleisensä helmisetin ja sai tänään äksyilyn lomassa valmiiksi oman korunsa.

(Kuvissa palaan taattuun kaikki-huutaa-yhtä-aikaa-otetaan-äkkiä-kamerakännykällä -räpsyyn, mutta eipä ainakaan paineet kasaannu.)

Tässä onkin jo tulossa pikkuserkulle rannekoru, joka heijaa sormissa. Ei tullut valmiiksi, mutta hiljaahan ne hyvät tuleekin.



Porvarit ne bailaa Rukalla. Meikäläinen pääsee vain Roska Rukalle.

Pientä elämää täkäläinen pääsiäisen vietto siis. Sain tosin sponsorin ruokaostoksille ennen pyhien alkamista ja sen huomaa. Päivälliseksi tein todella örkkyistä risottoa ja leivoin pekaanipähkinäpiirakan...Ohjeen otin jostain Kodin Kuivalehdestä. Aiemmin viikolla meinasi tulla itku kassalla, kun olin ostanut turhakkeena piirakkaan tarvittavaa vaahterasiirappia ja pekaanipähkinöitä, ja tietenkään rahat eivät sitten riittäneetkään. Otin vahingon takaisin.

Huomaa tämän pienen elämän kyllä. Naapurin vanharouvat paapattivat, kun lapset olivat jättäneet jäisiä lumikökkäreitä kulkuväylälle. Lapset olivat välipalalla köökissä, joten olin pakotettu seuraamaan tuota noloa näytelmää, kun rouvat osoittelivat lunta ja paheksuivat. *huokaus*

En onneksi rynnistänyt ulos tivaamaan, mikä ongelma taas on, kun ongelma oli päivänselvä muutenkin. Lapsille ollaan mielinkielin, mutta heidän jätöksiinsä suhtaudutaan varsin vakavasti. En olisi uskonut, että asiaa olisi riittänyt niinkin pitkäksi aikaa, kun rouvat eivät lähteneet kulumallakaan.

Se on selvä, että meikäläisten meininki ei kaikille naapureille passaa muutenkaan. Puu tiputtaa liikaa lehtiä, lasten lelut täplittävät etupihan hangen. Mies jättää roinat lojumaan etupihalle ja unohtelee sitä sun tätä, kissa kulkee. Kämppä kepillä hämmennetty. Rouva teki hautakummun näköisen kukkapenkin. On saakeli vieköön ne mökäävät lapsetkin ja mitä ituruokaa ne vetävätkään shamanistisissa menoissaan. 

Pieneen elämään viitaten, suhteellisuudentaju palaili ihan itsekseen. Mielensä voi pahoittaa pikkuasioista, jos isompia ei ole. Tytär nauroi, kun puhisin, että siellä ne rouvat nyt mäkättää ja sanoi, että "Me ollaan tässä se ongelma." Mutta lapsipa ei välittänyt siitä, että on ongelma. En perhana vie välitä siis minäkään.

11 kommenttia:

  1. juu ei kannata välittää!
    mua kyllä ihmetyttää tää saksalainen kulttuuri yhä enemmän ja enmmän - ihmeen ystävällistä porukkaa (vaikka kuulemma selän takan puhuvatkin, mutta kukas siitä enää jaksaa välittää...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle oli saksalaisissa uutta suoran palautteen periaate; "Minulla on ongelma. Haluan ratkaista ongelman. Nyt ongelma on ratkaistu ja kaikki on taas jees." Siinäpä oppimista!

      Itse kun ennemmin haudon ja murjotan enkä kerro...Aina silloin tällöin osaan sanoa, jos haluan välttää typerän murjotuksen omalla puolellani. Mutta melkoista ponnistelua vaatii, että saa sanottua :)



      Poista
  2. Kaunis koru ja älä välitäkkään,anna rouvien puhista,eivät ole tainneet suurempia ongelmia kokeakkaan kyseiset rouvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä rouvilla on murheita ollut, mutta pieniin on ehkä helpompi tarttua kuin suuriin.

      Poista
  3. Siis asutko sä tuolla missä roskaruka on vai olitko vain käymässä? Koska itsekin olen tuolta kotoisin a vanhemmat asuu siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan käymässä vaan :) Mutta kyllähän mullakin sellanen naitu sukurutsausyhteys sinne on :) Ois pitänyt ehkä tajuta ottaa Mekkotehdas mukaan sinne, niin olis voinut nakata sun vanhempien postilootaan :P

      Poista
    2. Siis ei sillä että tietäisin, missä sun vanhemmat asuu, paitsi jos kysyn, voi olla että kohta tiedänkin...semmonen "metropoli" kun on kyseessä. Paitsi en tiedä sun tyttönimeä, joten sun pitää paljastaa se ehkä jossain yhteydessä, heh.

      Poista
    3. No mun tyttönimi on se, millä oon naamakirjassa, koska ei olla naimisissa :) Tosin mun äidillä on eri nimi kuin mulla. Mutta hyvä jälkikäteen miettiä, että oisit voinut sen jättää sinne. Jos ootte menossa jossain vaiheessa uusiksi niin voit kyllä käydä mun äidille tiputtaan :)

      Poista
  4. Aina on joku, jolla on sanomista/valittamista pikku-asioista, se on erittäin harmittavaa, mutta yritä olla välittämättä! Vanhoilla rouvilla tuppaa olemaan tapa kytätä naapurien tekemisiä ja tekemättä jättämisiä ym..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on ja koskaan ei voi kaikkia miellyttää. Pitäisi vaan osata pitää jäitä omassa hatussa. Yleensä osaankin enkä nytkään siis mennyt päätäni aukomaan, rouvat eivät kaipaa draamaa sen enempää kuin minäkään... :)

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...