keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Ostosvälttelyn sudenkuopat

"Muoti tuomitsee meidät monenlaisiin hullutuksiin. Suurin on se, että meistä tulee sen orjia."
- Napoleon Bonaparte

Vinkkejä täällä kaipailen! Ruokin eilen ajatuksiani muistaakseni Anna-lehdessä olleella artikkelilla "ekoperheestä", jonka lapsi leikki vanhempien vanhoilla tai kirppiksiltä bongatuilla leluilla. Joo, kuulostaa tutulta, mietiskelin artikkelia lukiessani, mutta mitäs sitten, kun tuo teidän ekolapsi kasvaa? Törmäsin ostosvälttelyhaasteeseen numero yksi.

Jäin pohtimaan ostamisen problematiikkaa vielä hieman pidemmäksi aikaa, varmaan ekoperheartikkelin provosoimana. Ei siksi, että heidän toiminnassaan olisi ollut jotain vikaa. He jopa kuulostivat omalta perheeltä. Mutta vaikka sitä yrittäisi itsekin, ekojeesustelu vaan on niin hemmetin ärsyttävää! (Mikähän se tuokin selkäydinreaktio on. No, sinänsä sympaattinen haastateltava jutussa oli kyllä tästä ajattelutavasta varsin tietoinen ja kommentoi sitä kevyesti, tietenkin itseään ironisoiden.)

Nämä ovat omia ostamisen välttelyn sudenkuoppiani. Apua siis tarttetaan: miten kiertää kuopat? Jätän kokonaan väliin usein aiemmin pohtimani ostohimon, joka on oma, monimutkainen ilmiönsä, mutta hienoisesti eri kuin seuraavat esittämäni ongelmat.

Kuluminen

En kuulu siihen ihmisryhmään, jotka eivät hikoilisi tai muuten kuluttaisi vaatteitaan. Pyöräilen joka paikkaan, joten kastun märäksi päivittäin. Yritän myös käyttää ulkohousuja, jotta edustushousuni eivät pyöräillessä kuluisi, mutta minut on siunattu kapeilla lanteilla ja pötköreisillä, joten housujen kulumisesta vastaa ns. hipsa (suvussani ilmaistaan "hipsa syö", mutta varmaan kuvaus vaihtelee perhekunnittain/murrealueittain). Oma reseptini on pitää kaapissa useampia käyttöhousuja, jotta pesemisen voi minimoida (farkut lepäävät ja puhdistuvat myös tuulettumalla). Tämä ei ainakaan yksioikoisesti ole kulutuksen minimointia.

Mitä iloa on myöskään laadukkasta puuvillasta, jos senkin hikoilee? Periaatteessa ohut puuvilla vienee vähemmän materiaalia, jos sen kuitenkin käyttää piloille. Oma lukunsa on suosia luomupuuvillaa, luulen, että se olisi valintana ehdottoman tärkeä. Toinen lukunsa on pyrkiä välttämään orjatyövoimaa. Siinä olen kunnostautunut ompelemalla, mutta vastaavasti olen saanut kannettavakseni kangashimon. Kolmas lukunsa on välttää tiettyjä keinokuituja, joiden valmistaminen on haitallisempaa kuin luonnonkuidut. Poikkeuksia ovat modaali, viskoosi,...mitäs niitä olikaan.

Harrastukset

Koska kuljen pyörällä joka paikkaan, pyörä lahoaa alta. Lisäksi pyöräilyyn tarvitsee ainakin näillä leveyksillä ehdottomasti lisävarusteita, kuten huopikkaat, hyvä toppatakki, lämpimät kinttaat, paukkupakkasille mielellään myös joku pohjoispohjalainen versio niqabista, toppahousut, lamppua, nastarengasta ja silleen. Joka välissä saa olla jotain hankkimassa. Lisäksi harrastan kallista harrastusta ja esimerkiksi viime viikolla hankin esiintymisvaatteita. Oli siinä hölmö olo pulittaa kassalle kamoista, joita en halunnut, kun en sitten tiennyt, millä rahalla syön. Onneksi lapsilisät tulivat ja sainkin sitten maksaa niistä suorilta kisamaksut. Nyt mietitään taas samaa kuin viime viikollakin. Harrastusten mielekkyyttä on silti haastavaa lähteä kyseenalaistamaan. Voisi myös kysyä, miksi kaikilla pitää olla kisoissa samanlaiset asut? Emmekö voisi teatterissakin vain katsella näyttelijää hänen omassa yöpuvussaan? Taide, ei sekään niin viatonta ole.

Kasvava jälkikasvu

Voin rehellisesti vannoa käyttäneeni paljon aikaa käytettyjen pienen pojan housujen etsimiseen. Ei vaan löytynyt kuin nuhruisia collegeja, uutena oli ostettava. Viisaammat ovat valistaneet, että pojat rymyävät housut piloille. No okei. Entäs sitten kengät ja kaikki muut sesonkivaatteet, joita pitää olla metsästämässä viekkaammin kuin valkoinen mies norsujahdissa. Käytettynä hommaamani myös väsyvät elämään melko nopeasti. Viittaan ankaraan säähän ja tarpeeseen pitää niin kylmää kuin märkääkin. Kyllähän minä näitä ostoksia teen paljon käytettynä, mutta välillä tuntuu, että uudet kannattaisivat.

Yllätykset

Juuri silloin, kun ajattelee selviävänsä näillä 50 eurolla seuraavat kaksi viikkoa, hajoaa se tiskikone, leviää se pyörä tai ainakin toppahousut rusahtavat. Näin se vaan menee ja Murphy on miettinyt nämä jutut.

Juhlat

Juhlilta on hankala välttyä ja toisinaan ne vaativat kustannuksia. Satsaaminen vaatekaapin perusosiin (äh, pitäisi linkata tähän vanhempia kirjoituksiani aiheesta) kannattaa lihavampina aikoina, mutta jos onnistuu välttämään vaatehankinnat, silti tulee matkakuluja, helposti myös yllättäviä syömäkuluja. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että juhliin satsaaminen esimerkiksi etikettimielessä kannattaa.

Sosiaaliset suhteet

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä sosiaaliset suhteet. Täällä on käynyt yövieraita ja ei ole tullut mieleenikään sönköttää heille, että meillä syödään nykyään oikeastaan lähinnä hernekeittoa tai peruna- ja porkkanajohdannaisia, joten olkaapa hyvät. Koittakaa vain olla ajattelematta herkullista ruokaa niin kuin minä. Kylläpä voisinkin avautua asiasta hieman ja kertoa, kuinka paljon haluaisinkaan valmistaa jotain ihanaa salaattia tai munakoisovuokaa, ja tekisi mieleni myös kokeilla Kodin Kuivalehdessä ollutta pekaanipähkinäkakkureseptiä, mutta tässä nyt olis tätä lähileipomon tarjouslaarista haettua leipää ja sori, voi on loppumassa ja kissa kerkesi vähän lipaista. Niinpä sitä on sitten hieman tasapainoiltu tarjottavien kanssa. Eilen tuli kirje viime kuussa tehdyistä ruokaostoksista. Neljä henkeä ja kissa söi helmikuussa n. 200 eurolla. En tiedä, kuinka paljon ruokaan yleensä menee, mutta sanottaisiinko näin, että ruokalistan perusteella käyttäisin mielelläni hieman enemmänkin. Mutta kuten aiemminkin pyydetty, hyviä ruokasäästövinkkejä otetaan vastaan, ehkä sitä vaan ei vielä ole harjaantunut tarpeeksi.





6 kommenttia:

  1. meillä vetää perhe ruokaan(lasken tähän siis pesuaineet,veskipaperit)melki 700€ kuukaudessa, että terve vaan..välillä vituttaa ihan oikeasti, mutta ruuasta en tingi. myöskään kahvilaadusta tai vessapaperista en tingi. niitä oransseja "luomulappuja"bongailen kaupasta melkosen ahkerasti pakastimeen :D

    Hyvä krijotus.pisti miettimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin vainuan oransseja lappuja ;)

      Olen herkuttelija ja käytän hyvin mielelläni hyviä raaka-aineita. On vaan ollut pakko karsia rankemmalla kädellä eikä tinkimisvaraa ole juuri jäänyt. Mutta elämä on totisesti valintoja. Jos en esimerkiksi harrastaisi, rahaa olisi ruokaan enemmän.

      Mutta sitten taas jos en harrastaisi, vaipuisin synkkyyteen. Liikunta pitää mut kasassa. En siis tosiaankaan haluais ketään konsulttia tiliotteeni ääreen jeesustelemaan :P Varmaan jokaisella löytyy jokin pehmeä kohta, vaikka kuinka säästäväinen olisi...Oli se nyt sitten kahvi tai vessapaperi :)

      Poista
  2. Selviätte kyllä pienellä ruokalaskulla! Meillä menee tuplasti tuo, joskus ylikin. Itse oon huomannut esi.m lasten ulkokamppeissa, että kalliit tulevat oikeast halvimmaksi :) esimerkkinä se, että myin juuri yhden merkkihaalarin samalla hontaa mitä maksoin siitä puolitoista vuotta sitten. Välikausihaalarillekin jäi hintaa jotain 20€ vaikka kyseessä on normihinnalta satasen haalari, ku. Jölleenmyyntiarvo on niin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nuo jälleenmyyntiarvoasiat on kyllä harkinnan arvoinen juttu! Joskin aina pitää huomioida se riski, että vaate voi mennä pilalle.

      Niin ja jos voisin, käyttäisin ruokaan kyllä enemmän. Meillä on vähän semmonen väliaikainen sitsyeissön...

      Poista
  3. Tuosta käytetyn ostamisesta ja säästämisestä tuli mieleen, se ettei mikään enää kestä, niinkuin ennen. Ei vaatteet, kengät eikä kodinkoneet. Jos vanhan korjaaminen maksaa enemmän kuin uusi tuote, niin kuva vaivautuu korjaamaan? Äidilläni on edelleen käytössä yli 30v vanha sähkövatkain. Me saimme n. 5v sitten joululahjaksi monitoimikoneen, josta jossain vaiheessa paloi moottori. Ensin veimme sen korjattavaksi, pelkästään se, että se liikkeessä avattiin ja etsittiin vika, maksoi 20e. Varaosa olisi maksanut 150e + työt päälle. Lunastimme sitten sen rikkinäisen koneen sillä 20e pihalle liikkeestä. Sitten saimme loistoajatuksen ostaa samanlainen kone tilalle kun kaikki kannut ja härpäkkeet siihen oli jo valmiina. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. 5v vanha monitoimikone on jo niin vanha, ettei sellaisia löydy mistään. Joka liikkeessä tilalle tarjottiin uutta, halvimmillaan 80e, konetta.
    Sitten on vielä se, että aina pitäisi olla joku hätävarakassa olemassa hyvien löytöjen varalle. Sillä aina ne kirppareiden parhaat löydöt osuu kohdalle silloin kun sitä rahaa ei oikeasti yhtään laittaa mihinkään.

    VastaaPoista
  4. mä oon luovuttannu kirppujen suhteen jo kokonaan... jos mä saan jonkun ticketin ulkohaalarin esim. halvemmalla alesta kuin jonkun myymän (kulahtaneen) haalarin kirpuilta... ekologisuus kaukana, mutta, mutta... itse myyn sitten toki eteenpäin ja 20-30 egee oon pitänny hintana - se on hei eniveis käytetty ja en mä sillä pisnestä ollu aatellu tehdä... samoin kirppujen hinnat muutenkin ihan älyttömät - joo-o, siinä lukee Småfolk, mut en mä silti aio maksaa täysin kulahtaneesta puserosta 15 egee! hohhoijakkaa... noi hinnat siis Helsingissä, täällä en oo vielä kirpuille päässy. Ite kierrätän kyllä kaiken minkä voin (onneksi meillä on tuossa tollain kiva kierrätyspiste n. 50m päässä (ulkona olevat kärryt, joihin voi viedä tavaraa ja ottaa jos joku sattuu itteensä miellyttää)) ja kotootakin hakevat kierrätykseen kamoja - nice!

    kuluminen on aisa, jolle ei tosiaan voi mitään ja harrastuksista ei kande tinkiä kun sit menee järki... et eipä oo heleppoa niin sanotusti ekologinen eläminen ei...

    VastaaPoista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...