Alkuviikosta olin pitämässä Lontoossa esitelmää. Nyt olen tässä. Jokin osa minusta ei suostu ymmärtämään epäsuhtaa, vaan puuhailla pitäisi, ja heti kerralla hemmetisti.
Yhdeksän jälkeen olen ollut aivan naatti. Ulkomaan työkomennus ja sen kruununa äskeinen Lontoo ovat vetäneet välistä. Odottelen vain, että jotenkin palaisin tähän päivään.
Samalla mielessä on uusia reseptejä, pihapuuhia, ompeluideoita, villivihannesten keruuta ja kohta alkava palstakausi.
Hölmösti vaan mun työ on toisinaan lyijynraskasta. Se imee kahdesta suunnasta. Toisaalta se on hyvin kepeää. Vapaata liihottelua, nöyristelyn ja ulkokultaisuuden, ne söisivät ja kuluttaisivat, voi useimmiten unohtaa.
Turha kirjoittaa enempää, ainakaan tänään. Sen tulin sanomaan, että tänään syötiin nokkoslättyjä. Kun jaksaisi kerätä ja kuivata...
Meillä syötiin tänään nokkoslättyjä. Piti oikein tulla vasiten tarkistamaan, mitäs niistä kirjoititkaan, kun teen omaa blogipäivitystä. Meillei ole kuivuria, joten ryöppään ja pakastan nokkoset – tai siis, nythän on eka vuosi kun teen niin. Joka vuosi oon suunnitellut tekeväni, mutta kevät on mua nopeampi...
VastaaPoista