lauantai 25. huhtikuuta 2015

Introvertti parrasvaloissa

Puhelimeni laukesi, kun pudotin sen vahingossa pyörätielle. Sen jälkeen olen ollut Instagram-pimiössä sen lisäksi, ettei mulla ole iMessage käytössä, ei myöskään WhatsApp. Facebookin statuspäivityksiä en ole lukenut kohta vuoteen, jäljelle jäävät...."vanhanaikaiset" sähköposti, tekstiviesti, puhelin, kirje. Ja blogi.

Ja mitä tästä on seurannut? Ei oikeastaan mitään. Näkemättä ja seuraamatta jää joitakin kivoja kuulumisia, erityisesti sellaisten tyyppien jutut kiinnostavat, joita ei muuten näe. Muuten kuulen kuulumiset mieluummin livenä sen sijaan että saisin ne minulle kohdentamattomina tuotteistettuina mainoksina. Mutta omasta puolestani – olen ymmärtänyt, kuinka paljon arkailen ja suorastaan vihaan näkyvyyttä. Olen ennemmin harmaa eminenssi, kahden kesken keskustelija, taustavaikuttaja. Mielikuvien luominen itsestä on mulle raskasta ja kuluttavaa, ja erinäiset ryhmät ja niiden dynamiikka väsyttävää ja hämmentävää. Musta ei ole viihteeksi muille.

Silti. Jos olisin täysin sisäänpäinkääntynyt arkalainen, en varmaan esitelmöisi, tai vaikka harrastaisi sitä mitä harrastan. Itsenä ei-oleminen on vapaa tila, niin kuin vaikkapa tässä rooliasussa. Naamioasussa mutta samaan aikaan pieni sisäinen liekki palaa esiintyessä, se jokin esiintyvä ja näkyvä.  On ihanaa saada olla suurimman osan ajasta se vetäytyvä oma itsensä, ja sitten pieninä hetkinä kerrallaan parrasvaloissa.



Tähän steampunk-systeemiin olen ommellut liituraitasortsit Armanin villasekoitekankaasta ja "sukat" ruskeaa trikoota. Pitsit ja hanuriröyhelö Löytö-Palasta.


Muut asun osat eli lasit ja korsetti eBaysta. Huomauttaisin myös, että pihalla on haravoitu! Tarkkasilmäinen saattaa havainnoida pientä vihreääkin. (Piti houkutella tytär kuvaajaksi, joten en viitsi nipottaa jänisverkosta ja jätesäkeistä.)


Vaikka tästä voisi tietenkin niin päätellä, en ole lähdössä kaupungille ostoksille vaan mallaan tulevaa harrastusasua.

Asun ompelun lisäksi olen tosiaan puuhannut pihalla, leiponut ja bongannut posliinikukan ensimmäisen kukinnon.


Hoya carnosan kukkiminen on yksi jokavuotisia odotuksiani.



6 kommenttia:

  1. No johan on kostyymi! :D Wau! Saattaisi vähän kääntää katseita tuolla kadulla. Tulee mieleen joku larppaaminen tms, avautuneeko joskus enemmänkin tämän tarkoitus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää danssaan eli ihan esiintymisasu :D

      Helsingissä ois baari mihin vois ihan rennosti pukeutua tälleesti...Pitäisköhän kokeilla seuraavalla reissulla... En ihan Prismaan aatellut tällä...

      Poista
  2. Mahtavaa höyrypunkia! On ehkä pakko tilata sulta mullekin joku con-kelpoinen höyrygarderoobi. HALUSIT TAI ET.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha ha. No itte asiassa en tartte tota sortsi-sukkanauha-systeemiä enkä korsettiakaan enkä lasejakaan enää myöhemmin... Ei kuulemma herätä kiinnostusta, kotona sanottiin, ja kun ei tää oikein työasukaan ole...

      Poista
    2. ...joka on tietenkin hyvin pitkä, näin käytännöllinen asu kun on kyseessä...

      Poista

Tosi kiva, kun jaat aatoksesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...